Bassoa suonissa

Rumba 18/2002

Kirjoittaja: Jonathan Mander

Suomalaisen elektron kiihkein ja rivoin edustaja Imatran Voima valmistautuu selvittämään länsimaisen kulttuurin tilaa tulevalla albumillaan.

Imatran  Voima Iggy Pop joutuu ärtyneen Kraftwerkin saartamaksi. Laulaja pyristelee, mutta ei voi saksalaisille mitään. Sähkö ritisee, liha savuaa ja laulajan ulvahdukset täyttävät ilman, kun Kraftwerk kohtelee Poppia seksuaalisesti kaltoin. Samalla Stooges soittaa varastamiaan Kraftwerk-laitteita. Tätä on Imatran Voima.

"Iggy Pop on muuten huhujen mukaan saanut sähköshokkiterapiaa nuorena homoseksuaalisten taipumusten takia", muistaa Imatran Voiman Randy Barracuda (Perttu) kotonaan Kalliossa. Myös Fresh O Lexxx (Jaakko) muistaa huhun. Tottakai Imatran Voiman kundit tietävät ketä on kidutettu sähköllä. Jos heidän musiikistaan muovattaisiin maailma, siellä saisi kipakoita sähköiskuja.

Kostamus Records pisti ulos vuonna 2000 IVOn ensimmäisen levytyksen, 12-tuumaisen ep:n, ja 2001 läpinkyvän kahdeksantuumaisen. Loppukesästä bergenläisen Tellén ala-label Tellektro julkaisi 'In/Out'- ja 'Kurvi'-biisit sisältävän 12-tuumaisen sinkun roiseinta suomalaista elektroa. Erityisesti kiihkeintä Imatran Voimaa oleva In/Out kuulostaa siltä kuin Kraftwerk kajoaisi Iggy Popiin. "Pumpustamme tuli vahingossa kiero ilmestys -- ehkä olemme siinä mielessä sukupolvemme tuote", Randy miettii.

Hän on pohtinut musiikin intensiteettiä toisen Suomi-elektron kärkinimen kanssa: "Tää on mielenkiintoista, sillä ton Mr. Velcro Fasternerin Metsätähden Tatun kanssa puhuttiin, miten runkkaaminen vaikuttaa musiikintekoon. Jostain levyistä kuulee, että tyyppi on vetänyt käteen ennen kuin se on mennyt studioon. Jostain taas kuulee, että se on ollut puutteessa monta päivää".

Marvin Gaye on esimerkki edellisestä. "Joskus se runkkasi biisien nauhoitusten välissä -- sillähän on sellainen hyvä eteerinen flow", Randy muistelee. Puute-kategoriaan kuuluvat intensiteetin perusteella Stooges ja James Brown -- sekä Imatran Voima. "En muista tarkkaan, mutta a-puoli kuulostaa erehdyttävästi siltä, että siinä olisi ollut, tota noin, latia kasseissa kauemman aikaa", Randy sanoo. Gayen rinnalle nousevat vielä Barry White ja Billy Ocean. Yhtye innostuu, kun kerron nähneeni Oceanin livenä Miamissa 1987. "Se on ihmemies -- siitä ei tiedä onko se mies vai nainen", Randy purkaa Billy Ocean -tuntojaan.

Puhelinlangat laulaa

Imatran Voimaa ennen, vuonna 1997, oli Laser, joka teki jonotusmusiikkia HPY:n puhelinvaihteeseen. Yhtyeen pyrkimys oli saada jokaisissa treeneissä demo valmiiksi. Onnistumisprosentti oli hyvä, sillä mellunmäkeläisessä pommisuojassa syntyi kolmen 16 tunnin session aikana kaksi demoa.

Toisensa kundit löysivät musiikkimaun kautta. !Se oli jotain niinkin kliseistä kuin Kraftwerk!, Lexxx muistaa. Randyn Kraftwerk-diggailu juontaa vuoteen 1988, jolloin hän sai veljeltään Trans-Europe-Express -levyn. Fresh O kuunteli kersana vain hiphoppia: ensimmäinen kasetti kolmannella luokalla oli Beastie Boysia, jonka jälkeen tuli NWA:n Straight Outta Compton. Hän tasapainottaa elektro-tekemisiään tekemällä biittejä ja äänityksiä rap-ryhmä Memmy Posselle.

Sitten kaksikko löysi old skool hiphopin ja elektron. "Ne vanhat jutut on joko diskohommia tai suoraan Kraftwerkiltä. Me ruvettiin siitä vaan tekee, se oli se juttu", Fresh O Lexxx sanoo. DMX Krew, Bass Junkie ja Dynamix II innoittivat.

"Me vaan Jaskan kanssa digattiin kaikesta sellasesta rivosta, me ei olla koskaan oltu kliinin ja esteettisen konemusan ystäviä", Randy sanoo. Se on selvä myös Imatran Voiman keikoilla. Ensimmäisellä näkemälläni bändin keikalla Semifinalissa I-F:ää ennen basson pumina alkoi kutittaa jalkapohjia -- paikassa oli lainassa lisä-subwooferit. Soittajat olivat pukeutuneet ujoina isoihin aurinkolaseihin ja hupullisiin hopeisiin sadetakkeihin. Kutittava basso veti äkkiä musiikkiin. "Bassomusiikki on ainoa millä voi särkeä betoniseinää, eikä se silti satuta. Alataajuuksia mutta fyysistä. Imatran Voima on lihallista, fyysistä musiikkia", Randy toteaa.

Räävitön ote on korostunut viime aikojen keikoilla, kun käsitellyt vokaalit ovat lisääntyneet ja musiikki on kiihkeytynyt. Koneistossa lähtivät jo paidatkin. "Se on karannut käsistä. Tää ei ole meijän syy, ei me olla ikinä mietitty miten live pitäisi soittaa. Alussa vähän pelotti ja oli mukava piiloutua. Viimeaikoina meininki on yltynyt yhä hurjemmaksi", Randy sanoo. Imatran Voiman omasta mielestä viisi viimeisintä keikkaa, helmikuun Oulun keikasta alkaen, ovat olleet heidän parhaansa. Keikkojen joukossa ovat muun muassa Mr. Velcro Fastenerin kanssa Bergenissä ja Koneistossa tehdyt esiintymiset sekä huippukeikka Tampereen biennaalissa samassa illassa Velcrojen ja Polytronin kanssa.

"Ei ollut niin siistii soittaa ehkä ikinä, sellasta tulee harvemmin vastaan. Siellä oli 70 tyyppiä 1 000 ihmisen mestassa eli se oli ihan tyhjä. Porukka ei puhunut biisien välillä eikä biisien aikana. Aina kun soittaminen loppui tuli saatanan korrektit biennaali-aplodit", Randy muistaa korkeakulttuurista hekumaa.

Keikka huipentui Randyn simuloimaan yhdyntään lavanreunalla olleen palmun kanssa. Palmu meni rikki. "Järkkäri tuli sanomaan jälkeenpäin, että se oli vitun kallis huonekasvi", Lexxx nauraa.

Palmunraiskaus ei ihan vertaudu Ozzy Osbournen lepakonpäänpurentaan, mutta esiintymisissä näkyy tahto tehdä keikka rockimmin kuin keskiverto konevelho. Elektronisella puolella on viime aikoina alettu enenevästi tuoda rock-energiaa mukaan esiintymiseen. Keikat Mr Velcro Fastenerin kanssa saivat alkunsa kun bändit halusivat keksiä Tellé-levy-yhtiön maaliskuiselle festarille Bergeniin jotain erityistä. "Se idis lähti siitä, että tulis joku livesovellus DJ-battleista. Saatiin se Koneistossa nivottua vähän paremmin, oli enemmän miettimisaikaa", Fresh O Lexxx toteaa.

Mukana Kaapelitehtaalla oli myös Mono Junk eli Kim Rapatti, joka toimi linkkinä kahden elektroa aivan eri tavalla tekevän bändin välillä. "Me sovitaan Velcrojen kanssa yhteen vitun hyvin, koska me ei sovita yhteen", Randy B kiteyttää.

Kurvin piripäänatsit

Imatran Voimasta innostui suomalaisen elektron kova fani Mikal Tellé, joka on aiemmin julkaissut myös Röyksoppia, Ralph Myerz and the Jack Herren Bandiä, Annieta ja Bjørn Torskea. Suomalaisuus erottuu. "Imatran Voima on siitä hupaisa, että se on suomalainen versio elektrosta. Etenkin ulkomaiset tyypit on sanoneet, että siitä rujoudesta tai peräänantamattomuudesta huomaa mistä se on", Randy sanoo.

Uuden 12-tuumaisen biisien tie julkaisuun oli pitkä: "Ne on tehty Jaskan [Fresh O Lexxxin] olohuoneessa, jonka jälkeen lähetettiin cd Norjaan, josta Bjørn Torske lensi Lontooseen ja masteroi sen The Exchangessa", Randy selostaa. The Exchange on kovassa maineessa oleva mesta, jossa muun muassa Giant Robotin Superweekend masteroitiin.

"Tossa meidän levyllä on ainakin hyvä rupinen soundi, se on ajettu kovaa, se särkee vähän yläpäästä silleen hienosti", Randy kehuu.

Seuraavaksi Imatran Voima tekee kokopitkän, jolle materiaali alkaa olla kasassa. Biisit syntyvät yleensä teeman ympärille. "Se on joku juttu mitä siinä pitää pyrkiä kuvaamaan jollain tavalla", sanoo Lexxx. Kurvi on hyvä esimerkki, biisi tavoittaa synkeyden mikä Helsingin Sörnäisissä Hämeentien ja Helsinginkadun törmäyspisteessä pahimmillaan on.

"Sivariaikana menin sitä reittiä joka aamu itään. Eka aamulla seiskan aikaan tsiigaa sitä mestaa ja sitten himaan tullessa tsiigaa sitä. Siellä on sama piripäänatsi -- uskomaton tyyppi -- ja muun muassa mun naapuri heroiinikauppias, joka pyörii Kurvissa joka päivä. Sen vaimo myy pillua kämpillä ja jätkä myy pollea meijän takapihalla. Talkkari oli lyönyt sitä kerran luudalla päähän ja sanonut että mee myymään niitä huumeitas sinne keskustaan", Randy kertoo tunteista biisin taustalla.

"Jotkut mestat silleen koskettaa eri tavalla", hän lisää.

Myös Imatran Voiman albumista (ulkona 2003) tulee teemallinen. The Church of the Latter Day Maggotsilla laulut kertovat "autoista, pillusta ja uskonnosta", mutta kaikki nivoutuvat "länsimaisen kulttuurin tilaan" pureutuvan levyn teemaan.

"Ollaan imetty niin hirvittäviä määriä paskaa kaikesta länsimäisesta kulttuurista, niin meillä on pakko olla se hengellinen akseli tässä toisella puolella, joka tasapainottaa sitä", Randy sanoo.

Altistumme roskalle, jota syydetään joka tuutista meitä päin. Kuona rappeuttaa kulttuuria, viihde virittää vihaa, sanoo Imatran Voima. Kaikki omaksutaan vaikutteina. "Maailmanlopun meininkiä", kaksikko lataa.

"Musiikissa yhdistyy Dynamix II, John Carpenter, Prince ja kaikkea hyvää kuraa -- silti se kuulostaa Imatran Voimalta. Tunnelmat vaihtelevat elokuvallisista säröiseen meininkiin", Randy B sanoo, luottavaisena että ensi vuonna ilmestyvästä julkaisusta tulee bändin tähän asti paras.

"Teemalevyn teemme siksi, että siitä saa enemmän merkityksiä irrotettua", Lexxx tähdentää.

Albumin teemoille antaa taustaa tarina Frankista, elämäntaiteilijasta, joka oli suuri elektron ja hyvän konemusiikin ystävä. "Pilkkasin joskus sille nenänkaivuutrancea ja se suuttuu. 'Mitä sä hyödyt, että suhtaudut noin negatiivisesti -- luuletsä että joku Miami Bass on yhtään fiksumpaa musaa kuin joku Darude?', se sano. Eihän se toisaalta oo. Saastasta mekin ollaan vaikutteemme otettu", Randy pohtii. Lexxx jatkaa:

"Frank lopetti kaiken muun musiikin kuuntelun paitsi Harry Belafonten ja sit se säästi yhden vanhan Gucci Crewn levyn, yhden vanhan Miami Basso -levyn. Vihaa kaikkea musiikkia paitsi Harry Belafontea ja Gucci Crewta. Siinä kiteytyi joku syvempi todellisuus."

Mitä Imatran Voima valitsisi jos koko musiikkimaku pitäisi Frankin tapaan kiteyttää kahteen levyyn? "Jos pitää sanoa mitkä vaikuttavat Imatran Voimaan tällä hetkellä, niin toinen on Maggotron, miamilainen booty-mies, joka samplas kaikkea liikenteessä olevaa ja lätki bassoa alle. Ja sitten Stooges. Jätkät jotka ei osanneet soittaa yhtään ja joilla oli sekopäälaulaja teki kolme ehkä rockhistorian kovinta levyä", Imatran Voima luettelee.

© Copyright Rumba / Jonathan Mander 2002. Julkaistu kirjoittajan luvalla / reprinted with writer's permission.



imatran voima index