Sähkö on osa teknon kansainvälistä eliittiä

Ilkka Mattila, Helsingin Sanomat, 9. tammikuuta, 1995

Samaan aikaan kun maamme ääniteteollisuus itkee ties kuinka monetta vuotta suomalaisen rockin huonoa kansainvälistä kysyntää, arkkitehtiTommi Grönlund hämmästelee, miksi kaikki ovat kiinnostuneita hänestä.Grönlundin luoma Sähkö-levymerkki on noussut teknon ja housen kansainvälisen eliitin lemmikiksi. Levymyynti on yhä mitätöntä,mutta maarittelevaa julkisuutta riittää.

Maailman arvostetuimmat dj:t ja tuottajat ovat jo pitkään nostaneet Sähkön levyjä omille suosikkilistoilleen, teknoon erikoistuneet lehdet kehuvat suomalaisten levyjä, ja joulukuussa rocklehtenä tunnettu New Musical Express esitteli Sähköä näkyvästi ja kauniisti.

"Hämmentävältä tää tuntuu. Rima on noussut niin ylös. Tähän asti koko juttu on ollut melkein vitsi, ja sellaisena sen pitäis vieläpysyäkin", pohtii Grönlund.

Minimalistista elektronimusiikkia

Tommi Grönlundilla olisi varaa virnistellä suomalaisille rockmerkeille,mutta hän ei tunne suomalaista rockia. Grönlund haluaa tarjota maailmalle mieluummin ideaa kuin menestyslevyjä. Sähkön salamyhkäisyys on tehnyt levymerkistä mielenkiintoisen ja poikkeavan; rockissa samalla strategialla ei pääse mihinkään.

"Koko tekno- ja housekuvio on niin erilainen kuin rock tai taidemusiikki. Mä olen huomannut, että varsinkin taidemusiikissa kaikissa levyissäon joku ulkopuolinen rahoittaja, apuraha tai muu."

Sähkön julkaisemista yhdeksästä levystä useimmat ovat minimalistista elektronimusiikkia. Sointi on usein hyvin kaukaista pumppaavasta teknosta. Toisella äärilaidalla on Jimi Tenorin uuden albumin hourupäinen cocktail-viihdemusiikki. Sähkö-levyjen ilmettä kohentavat myös niukat kannet, jotka poikkeavat teknon white-label -estetiikasta. Grönlund on huomaamattaan tehnyt sen, mitä viisaat vientimiehet aina neuvovat: tarjonnut ulkomaille jotain, mitä ulkomailla ei tehdä.

"Aivan varmasti siinä on mukana ripaus eksotiikkaa. Ikään kuin Suomessa tää olis jotenkin oudompaa."

Tulevat Sähkö-levyt prässätään Englannissa ja jaellaan englantilaisen yhtiön kautta. Tähän asti levyjä on tehty Suomessa. Kovin monella suomalaisella ei ole Sähkö-levyä, koska suurin osa painoksista on jaeltu ulkomaalaisille dj:lle ja levitetty pieninä erinä Euroopan suurkaupunkien tärkeimpiin levykauppoihin. Grönlund on jäänyt levynjulkaisuharrastuksessaan enimmäkseen tappiolle.

"Mä olen laskenut noita tuloksia ja se on ihan nollassa." Sähkö julkaisee vinyylilevyjä; tähän asti cd:nä on ilmestynyt vain Mika Vainion Ø-nimellä tekemä albumi, sekin apurahan turvin. 12-tuumaiset vinyylisinglet ovat tanssimusiikissa vakioformaatti. Miksaavan dj:n käyttöön soveltuvat cd-soittimet ovat toistaiseksi harvinaisia ja aivan liian kalliita. Lähes yhtä harvassa ovat vinyylilevyjä valmistavat tehtaat. Ainoa suomalainen vinyylitehdas lopetti toimintansa jokin aika sitten.

"Vinyylissä ovat aika pienet alkukustannukset. Muutaman sadan painoksen pystyy tekemään muutamalla tonnilla ja jos levyllä on kysyntää, lisäpainos on helppo ottaa."

Sähkön oravannahkabudjetti perustuu myös olemattomiin studiokuluihin. Kaikki merkin levyt on äänitetty artistien kotistudioissa vanhalla ja itse viritetyllä laitteistolla.

Grönlund kehuu artistejaan oikean levymogulin tavoin. Turkulainen Mika Vainio on Sähkö-soundin uranuurtaja, Ilpo Väisänen tekee yhteistyötä Vainion kanssa ja Sami Salo on Sähkön nuorta artistipolvea. Tammikuun lopulla Grönlund, Vainio, Väisänen ja Salo on kutsuttu esiintymään New Yorkiin yhdessä mm. Aphex Twinin kanssa. Samaan aikaan englantilainen NovaMute julkaisee Vainion, Väisäsen ja Salon yhteisen Panasonic-levyn ja cd-kokoelman Sähkön tuotannosta.

Tommi Grönlund oli mukana jo 80-luvun lopulla ensimmäisiä suuria teknotapahtumia Turussa järjestäneessä Hyperdelic Housers -ryhmässä. Satunnaisilla dj-keikoillaan hän soittaa mieluiten klassista Chicagon ja New Yorkin housea, junglea ja jazzvaikutteista tanssibeattia. Sähkön minimalistisiin surinalevyihin hän ei koske.

"Varsinkin ulkomailla täytyy soittaa outoa meteliä, jos pojat on soittamassa samalla keikalla."

Copyright © 1995 Helsingin Sanomat



Scrapbook.