Jimi Tenor liikkuu jazzin, loungen ja teknon rajavyöhykkeellä
Miska Rantanen, Helsingin Sanomat, 29.8. 1997
Tänä iltana Huvila-teltassa esiintyvä Jimi
Tenor ei ole pelkkä poseeraaja, vaikka
haastattelua sovittaessa suurin osa ajasta
meneekin kuvausjärjestelyjen
pohtimiseen.
Kuvalla on nimittäin väliä.
Kun Tenor julkaisi toisen soololevynsä Europan kaksi vuotta sitten, keräsi se musiikillisten ansioidensa lisäksi reilusti palstatilaa Tenorin japanilaisen ystävän ottamien promootiokuvien ansiosta.
Luonteva strategia
Mediastrategia tuntuu luontevalta tyylillisiä lokeroita kaihtavalle Tenorille.
Kun musiikki ei ole yksiselitteisesti jazzia, teknoa eikä viihdecocktailia, voi julkisuuttakin lähestyä vapaammin.
Taiteilijanimensä 70-luvun poptähti Jimmy Osmondista ja soittimestaan yhdistänyt Jimi Tenor on kulkenut pitkän matkan Lahdesta nykyiseen kotikaupunkiinsa Barcelonaan niin tyylillisesti kuin maantieteellisesti.
Suomessa hänet muistetaan parhaiten avantgardistisen industriaaliyhtyeen Shamansin johtohahmona.
Jimi Tenor And The Shamans teki vuosina 1989-92 neljä albumia. Ne olivat siistittyjä versioita yhtyeen raivokkaista live-esiintymisistä, jotka saivat potkua yhtyeen suosikkisoittimesta, tyhjästä öljytynnyristä.
Suurelle yleisölle kolina ei kuitenkaan avautunut. Neljännen albumin jälkeen Tenor turhautui ja päätti laittaa pillit pussiin.
"Ajattelin, että jätän musiikin kokonaan. En edes soittanut saksofonia kahteen vuoteen. Ehdin jo antaa soittimen suukappaleenkin kaverille."
Tenor muutti tyttöystävänsä mukana New Yorkiin, jossa hän kokeili siipiään valokuvaajana. Päivätyö löytyi Empire State Buildingin ylätasanteelta. Siellä Tenor otti ja myi turisteille matkamuistoiksi kuvia, joissa he poseerasivat King Kongin vieressä.
Vapaa-aikoina Tenor irrotteli ystävänsä Jusu Lounelan kanssa. Tuloksena syntyi pino underground-lyhytelokuvia, joissa seikkailevat avaruusoliot ja karatemiehet. Näitä tiukkatempoisia hengentuotteita saadaan ihailla lähiaikoina Neloskanavalta.
Saksan listaykköseksi
Kipinä musiikin tekemiseen syttyi uudestaan vuonna 1994. Tenor teki demonauhoja, joita hän lähetti turkulaiselle Sähkö-yhtiölle. Kokeilevaa teknoa kustantava yhtiö päätti julkaista näistä nauhoista minialbumin Sähkömies.
Palaute rohkaisi. Levyltä irroitettu single Take me baby nousi jopa Saksan listoille. Kappaleesta on sittemmin tullut paikallisen gay-scenen kestohitti.
Seuraava albumi Europa herätti englantilaisen Warp- yhtiön mielenkiinnon. Uudelle yhtiölle tehty albumi Intervision ilmestyi viime keväänä. Se on tuotettu ja markkinoitu isolla rahalla.
Albumi ei ole tähän mennessä ollut vielä kaupallinen läpimurto, mutta se on herättänyt tasaista kiinnostusta joka puolella. Outer Space -singlestä tehty video pyörii usein Music Televisionissa.
"En oikein tiedä keihin se kappale kolahtaa, mutta ehkäpä jotkut 11-vuotiaat tykkäävät siitä. Mutta videoita tärkeämpää on keikkailu, siinä on enemmän fiilistä."
Jimi Tenor tänään Huvila-teltassa klo 19. Mukana
dj:t Abacus,
Maurice Fulton ja Me Nahila. Jatkoklubi Tavastialla.
Yhden Tenorin ilta
Miska Rantanen, Helsingin Sanomat, 31. elokuuta 1997
Ilta käynnistyi muotinäytöksellä, jossa esiteltiin Tenorin vaatemallistoa Jimi Tenorin Tenorland Huvila-teltassa.
Viime vuoden juhlaviikkojen coolein juttu oli loungen taitaja Mike Flowers Pop, joka keräsi Huvila-teltalle kaikki trendisurfarit. Nyt pitkälti sama yleisö oli tullut paikalle seuraamaan Jimi Tenoria, joskaan hän ei päästänyt kuulijoita yhtä helpolla.
Ilta käynnistyi normaaleista rockkonserteista poiketen lupaavasti muotinäytöksellä, jossa esiteltiin Tenorin suunnittelemaa vaatemallistoa. Ideanahan Tenorwear on täyttä bonkkia, paitsi että näitä vaatteita on oikeasti olemassa ja myynnissä. Illan tähden tuotteistamisesta otettiin kaikki irti, sillä samalla lanseerattiin myös Tenor-drinkki.
Kosmopoliittista raukeutta
Yhtä hulvattomasti ei käynnistynyt keikka, joka tuntui aluksi kärsivän henkisestä jet lagista. Tenorin hapuilevan laulun ja tiukasti soittaneen taustayhtyeen kontrasti tuntui tilanteeseen sopimattomalta. Mutta yleisö oli päättänyt ottaa Tenorin omakseen, ja kipsin murruttua Tenor sai soittoonsa aseistariisuvaa kosmopoliittista raukeutta.
Konsertin anti koostui pääasiassa keväällä ilmestyneen Intervision-levyn kappaleista. Käytännössä tämä tarkoitti runsaasti jazzahtavia slovareita. Niihin Tenor toi oman raivopäisen lisänsä ottamalla koskettimistaan kaiken asiaankuuluvan ja -kuulumattoman irti.
Sähköurkujaan rääkkäävän ja saksofoniaan suosivan Tenorin juoni alkoi purra viimeistään puolivälissä. Välillä melkein kakofoniaksi luiskahtanut show eteni oman logiikkansa mukaan, ja Take Me Babeen ja Sugardaddyyn huipentunut virallinen osuus nosti tunnelman kattoon.
Loppupään välispiikeistä Tenorista myös paljastui hykerryttävä humoristi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun yleisö aplodeerasi katsomossa istuvalle Tenorin äidille, kaikki olivat kuin yhtä suurta tenorperhettä. Yleisön vaatiessa lisää kappaleita Tenor rauhoitteli yleisöä: "Ei kannattaisi, ei meillä ole enää jäljellä kuin slovareita".
Copyright © 1997 Helsingin Sanomat/Miska Rantanen. Julkaistu kirjoittajan luvalla.
Scrapbook