Jori Hulkkonen: Perämeristä housebiittiä

Esa Klemola, Rumba, 23/96, lokakuu 1996

Jossain Waldon europoppailun ja Panasonicin eksentrisen elektronihälyn välimaastossa viedään tanssiystävällistä suomalaismusiikkia konevoimin maailmalle myös pohjoisemmista lähtökohdista. Kemi ei vaikuta äkkiseltään tarkastellen kovinkaan suotuisalta ympäristöltä menestyväksi house-artistiksi kouliintumiselle. Jori Hulkkonen todisti kuitenkin tuonkin teorian vääräksi ja julkaisi mainion albumin arktista biittinikkarointia ranskalaisen dj-suuruus Laurent Garnierin luotsaamalle F-Communications-levymerkille, tutustui Ranskan klubikulttuuriin artistinäkökulmasta ja valisti samalla sikäläistä mediaa Perämeren maantiedosta.

-- Joskus '86 tai '87 kuulin radiosta todella ihmeellistä musiikkia, innostuin asiasta ja aloin ottaa selvää, mistä on kyse ja miten kyseistä musiikkia tehdään, kertoo Jori Hulkkonen ensikosketuksestaan house-musiikkiin.

Tapahtumapaikkana oli Kemi ja vastaanotin oli viritetty Ruotsin valtakunnanverkon taajuudelle. Maaperää ensituttavuudelle oli tosin pohjustettu Depeche Moden, Pet Shop Boysin ja muiden 80-lukuisten syntikkasuuruuksien kuuntelulla. Pari vuotta myöhemmin alkoi itse musiikinteko, ja Hulkkonen teki ensimmäiset laitehankinnat kotistudiotaan varten. Sittemmin kotistudio on siirtynyt omistajansa opiskelun (englantilainen filologia) myötä Ouluun. Nykyiseen kalustoon, "varsin karuun kokonaisuuteen", kuuluu välttämätön määrä syntetisoijia, efektejä ja rumpukoneita. Amiga-tietokone huolehtii samplepuolesta.

Viimeisen kipinän omaehtoiseen musisointiin antoi aikanaan Sueno Latinon samanniminen house-luomus. Edellisen kappaleen ynnä Pet Shop Boysin West End Girlsin Jori listaa edelleen kestosuosikeikseen.

-- Vielä 80-luvulla en tuntenut täällä pohjoisessa ketään, joka olisi myös ollut kiinnostunut tällaisesta musiikista. Oli jotenkin hirvittävän hauskaa tehdä tällaista musiikkia yksikseen.

Lopulta löytyi myös samanhenkistä projektiseuraa. Lumi Recordsin syntysanat lausuttiin vuonna 1993 Jori Hulkkosen, Ari Ruokamon ja Jukka Hautamäen toimesta. Mukaan haalittiin house- ja trance-henkistä artistikaartia linjalta Kemi-Oulu-Kokkola ja yhteistyö synnytti kaksi lp:tä ja yhden ep:n -- tiukasti vinyyliformaattiin pitäytyen, luonnollisesti. Viimeisenä tuotoksena vuosi sitten kuopattu Lumi julkaisi maireitakin arvosteluja keränneen kokoelman Jack Is Out There.

-- Oman levymerkin päätimme perustaa, koska Suomessa ei tuolloin ollut, eikä oikeastaan ole vieläkään, puhtaasti elektroniseen tanssimusiikkiin keskittynyttä labeliä, kertoo Jori Hulkkonen ja toteaa Lumi-tuotosten saaneen "äärimmäisyyksistä toiseen" vaihtelevan vastaanoton.

-- Mielenkiintoa on kyllä Suomesta tulevaan materiaaliin myös Suomen rajojen ulkopuolella. Ja mielenkiinto on kai oikea sana, jolla saamaamme vastaanottoa voisi kuvata. Tällaista materiaalia oli kai kuitenkin tehty Suomessa aikaisemmin varsin vähän.

Pariisi-Oulu

Jätämme historian vatvomisen sikseen ja siirrymme nykyhetkeen. Millä tavalla artistimme löysi tiensä pienkustanteiden ja kotistudionikkaroinnin parista trendikkään ranskalaisyhtiön leipiin ynnä Ranskan ja Benelux-maiden klubien estradeille?

-- Vuosi sitten, Lumi Recordsin jälkeen, aloin ihan järjestelmällisesti miettiä, minne haluaisin musiikillisesti mennä. Tein italialaisen ACV-yhtiön Out Of Orbit-alamerkille yhden 12"-vinyylin viime keväänä, sekä muutaman julkaisun parille ruotsalaislabelille, viimeksi mainitut eivät ole tosin vieläkään ilmestyneet. Lähettelin jonkin verran nauhoja levymerkeille, jotka olivat olleet itseäni lähellä ja F-Communications oli aina ollut yksi niistä.

Jori kertoo sopimuksen saamisen dj-guru Laurent Garnierin sekä Eric Morandin luotsaamalle ranskalaismerkille olleen yllättävän helppoa. Toinen demonauha tuotti lisensointisopimuksen ja F-Com tarjosi uudelle kiinnitykselleen aina äänitteiden kansitaidetta myöten "varsin vapaat kädet". Yhdessä levy-yhtiön kanssa seulottiin julkaistaviksi kappaleiksi F-Com-profiiliin istuvat tuotokset, jotka päätyivät ensin kahdelle kaksitoistatuumaiselle Selkäsaari-ep:lle ja lopuksi (yhdellä lisäraidalla täydennettynä) debyyttialbumille.

-- Itse asiassa F-Comilla Selkäsaari Tracksiä ei pidetä (yli 60 minuutin kestostaan huolimatta, toim. huom.) albumina, vaan se on minialbumi. Varsinainen pitkäsoitto on minulta tulossa heidän termiensä mukaan vasta ensi vuoden loppupuolella.

Itse F-Communications on painottunut Jorin sanojen mukaan enemmän houseen kuin teknoon ja Garnierin hoivissa oleva artistikaarti on etupäässä ranskalaista. Kansainvälistä väriä vuosikymmenen alkupuolelta toimineelle yhtiölle antavat Jori Hulkkosen lisäksi skottilainen Aqua Bassino sekä yhdysvaltalainen Norma Jean Bell. Myös brittiläinen dj-legenda Carl Cox on julkaissut joitakin tuotoksiaan F-Comin kautta.

Vaan oliko levy-yhtiöllä tai ranskalaismedialla kommentoitavaa siihen, että levy ristittiin Selkäsaari Tracksiksi ynnä, että se alkaa suomalaiskansallisesti nimetyllä Flavatanssit-kappaleella?

-- Ainakin haastattelujen yhteydessä, joita Ranskassa annoin, kaikki olivat kiinnostuneita, mistä oikein on kyse. Kai levyn nimeäminen Selkäsaareksi oli hyvä markkinointikikka (naurua)... Kyseinen Kemin edustan saari löytyy muuten levyn kannen valokuvasta.

Livespektaakkeleita

Haastattelujen ja promootion ohella Jori on kahdella Ranskan matkallaan myös esiintynyt useilla F-Communicationsin kiertueiden keikoilla mm. Pariisissa ja Amsterdamissa. Lähitulevaisuudessa Joria odottavat keikat Sveitsissä sekä Cannesissa, hieman myöhemmin myös Lontoossa, kun albumi julkaistaan saarivaltakuntassa virallisesti vuoden vaihteen jälkeen.

-- Keikat ovat olleet hyvin mielenkiintoisia kokemuksia, vastaanotto on ollut aika jännää. Ne on tehty mahdollisimman pienellä laitteistolla, hyvin etukäteen valmistautuen, mutta kuitenkin niin että livesetissä on ollut mahdollista improvisoida. Sellaisia puolen tunnin spektaakkeleita, joita on aika vaikea kuvailla... ne pitää kokea (naurua).

-- Itse Ranskan tanssimusiikki-scene on Suomeen verrattuna hyvin erilainen ja hieman eri kokoluokkaa, kun kuviot pelkästään Pariisissa ovat kolme kertaa suuremmat kuin Suomessa. House-musiikki on siellä vahvoilla, kun taas teknoa tietyssä mielessä väheksytään. Chicagolais-dj:t vierailevat säännöllisesti Pariisin klubeilla. Taitavia tiskijukkia löytyy paikan päältäkin paljon, mutta samalla uusien kykyjen on todella vaikea nousta pinnalle Ranskassa. Bändeistä on Daft Punk livenä todella kova, kun taas dj-puolella arvostetaan sikäläisissä piireissä edelleen Laurent Garnieria, yllättäen.

Jori Hulkkosen lähitulevaisuuteen kuuluu edellä mainittujen keikkojen lisäksi vuoden alussa ilmestyvä albumi, jonka julkaisusta ei tosin vastaa F-Communications vaan ruotsalainen Loop-yhtiö. Myös dj-keikat kuuluvat seuraavien Ranskan matkojen ohjelmaan, ja kun kyse on muusikko-tiskijukasta, ei kahta (työsarkaa) ilman kolmatta...

-- Remiksaukset? Olen tehnyt joitain kokeiluja, mutta mitään ei ole vielä julkaistu. Mutta tarjouksia vastaanotetaan, eli jos tämän lukee joku...

Entäpä suhde muihin ulkomailla mainetta niittäneisiin ryhmiin? Onko suomalaiselle tanssi- tai elektroniselle musiikille muodostunut esimerkiksi Panasonicin ja Sähkön myötä tilausta maailmalla?

-- Vaikuttaa siltä, että on, mutta Sähkön tuotokset ovat mielestäni aika marginaalikamaa jopa tanssimusiikin alueella, jos ne haluaa tanssimusiikiksi mieltää. Mutta toisaalta tanssimusiikki on suhteellisen konservatiivinen ala, eikä esimerkiksi house-musiikkikaan ole ainakaan radikaalisti muuttunut kymmenessä vuodessa, alkuaikojen Chicago-soundista. Juuri se, että Panasonicin ja Sähkön musiikki on niin erilaista kuin suurin osa perinteisestä teknosta, housesta ja elektronisesta musiikista, luo niille kysyntää. Niin, ja tekeehän esimerkiksi Marko Laine musiikkia Djax Up -labelille ja DJ Sassenkin 12-tuumainen (Sähkön Puu-alamerkillä) on menestynyt hyvin Euroopassa.

Herra Hulkkonen toteaa pyrkivänsä suhtautumaan musiikkiin avoimin mielin, vaikka onkin itse spesialisoitunut house-sellaiseen.

-- Ainoa tanssimusiikin alalaji, josta en juuri perusta, on drum'n'bass, kun en pysty sitä itse tanssimaan.

Klassinen lopetuskysymys ei tällä kertaa käsittele arkkitehtuuria tai eläintiedettä, vaan Jori Hulkkosen musiikin ideaalia soundtrack-ympäristöä?

-- Se voisi olla mykkäelokuva... (miettimistä) Tai piirretty lastenohjelma: Piikkiporsaat Hinku ja Vinku... Tai sitten Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia.

Copyright © 1996 Rumba

Scrapbook.