Garage @ pHinnWeb: Finland

60s Garage Rock & Psychedelia in Finland @ pHinnWeb

The Bands

Blues Section

  • Apollo

    Apollo: 'Pakoon maailmaa' (1970)

    Apollo: 'Symboli' (1970)

    The short-lived, Led Zeppelin-inspired "super band" of Harri Saksala, Eero Lupari, Heimo Holopainen (all three formerly of the popular band Topmost) and Edward Vesala, formed in 1969, left behind them one full-length album (1970), re-released by Warner Finland in 2002. More than Zeppelin, the album takes place somewhere between the later psychedelia and early progressive rock. The lyrics by Saksala and Lupari consist of some very poetic and gloomy material, with great orchestrations assisted by such people as Seppo "Paroni" Paakkunainen and the talented Vesala (who died in 1999), one of the biggest Finnish jazz legends. The track 'Pakoon maailmaa' ("Away From The World") makes one even think of Beach Boys' productions at their most twisted.

  • The Blazers

    The Blazers, who still perform with all original members, were part of the early 60s Finnish twist/surf guitar rautalanka craze, with their version of the classic Finnish schlager 'Metsäkukkia'.

  • Blues Section


    Blues Section: 'Semi-Circle Solitude' (1968)

    Blues Section: 'Cherry Cup-Cake Twist' (1968)

    Blues Section: 'Hey Hey Hey' (1967)

    Blues Section: 'Please Mr Wilson & Apartment 51' (1967)

    Blues Section: 'Wolf At The Door' (1967)

    Blues Section: 'End of a Poem' (1967)

    Blues Section: 'Hey Hey Hey' / 'Call Me On Your Telephone' (1967)

    Otto Donner & Blues Section: 'Pääskytorni' (1969) (off the film Ruusujen aika)

    I think Blues Section would be THE Finnish band to fit best in the psychedelic underground and even garage spirit. Their career was short-lived (1967-68), in which time they managed to create some classic songs from Hendrix/Cream/John Mayall-influenced blues to pop and jazz-tinged psychedelia. Their 'Cherry Cup-Cake Twist' would well fit in its strangeness to any Nuggets or Pebbles-style collections; 'Semi-Circle Solitude' is one of the finest pop anthems to ever come out of Finland, and 'Hey Hey Hey' is pure, hard-biting electric garage.

    Blues Section's saxophone player Eero Koivistoinen would record in 1968 the legendary Valtakunta album, with Hasse Walli and Ronnie Österberg of Blues Section among the musicians there. Jim Pembroke, the British expatriate vocalist and song-writer for Blues Section, would later form with Österberg Wigwam, the biggest progressive rock band in Finland; Blues Section's bassist Måns Groundstroem and Pembroke's vocalist successor Frank Robson would appear in Tasavallan Presidentti, Wigwam's greatest prog rival in Finland - but that's another story...

    Lester Bangs on Blues Section

    More Blues Section video clips

  • Cay & The Scaffolds

    Cay & The Scaffolds: 'Girls' (1963)

    Cay & The Scaffolds: 'Would You Like to Dance' (Finnish TV, 1964

    The Scaffolds was a band specialising in rautalanka and pop; in action from 1962 to 1965. The band was started in summer 1962 in Helsinki, just in time to join Finnish rautalanka craze. The original line-up comprised of Arto "Ave" Lönnfors (rhythm guitar), Harry Bergholm (solo guitar), Kicke Bergholm (bass) and Mårten Wikström (drums). The band released their debut single 'Dark Eyes Beat' in 1963, followed in the same July a rautalanka version of the traditional song 'Katariinan kamarissa'.

    When the interest in rautalanka bands started to wane and Beatlemania conquered also Finland, Cay Karlsson was hired in as a vocalist, and the single 'Girls' was recorded as Cay & The Scaffolds in December 1963, gaining some success. Some other records followed, but military service was calling Cay in the fall 1964 and he left the band, to join The Roosters (where also Harry Bergholm played now) the following August after Cay's stint in the army was over.

    After the departure of Cay, The Scaffolds hired to the band a female vocalist called Aira-Anneli Mäkinen from Hämeenlinna and Ronnie Österberg as the new drummer in early 1965; the Scaffolds adopting a more rough and street-wise rhythm'n'blues direction. The Scaffolds spent two months in the summer 1965 in Stockholm, Sweden, where they played at the clubs of Gamla Stan, with not enough money for food and hotel, but having a great time, nevertheless. In November 1965 they recorded the final single, 'Pois' ("Away"), which was a translation version of 'Help' by The Beatles, with vocals by Lönnfors. After that the band split, Österberg joinining Jim Pembroke & The Pems, whereas Lönnfors was recruited to Eero Raittinen's The Boys, Enqvist to The First and Kicke Bergholm to Jormas.

    Source: Cay & The Scaffolds entry @ Finnish Wikipedia

  • Charlies

    Charlies: 'Taiteen kritiikistä' (1970)

    Charlies: 'Myöskin tyttö iloinen' (1970)

    Charlies: 'Kinda Hurtin' (live in Catacombi, Lahti, 1971)

    Charlies: 'Ohutta yläpilveä'

    Charlies were one of the roughest bands of Finland in the late 60s and early 70s, providing among all an excellent soundtrack for one of the all-time worst Finnish films, the political Julisteidenliimaajat (1970), quoting in their songs, among all, Chairman Mao... The musical paragons of The Charlies were Cream and Jimi Hendrix, the gigs featuring long improvisations with extended drum and bass solos.

    The Charlies were founded by the bassist Kari "Pitkä" Lehtinen and guitarist Eero "Ebro" Ravi in 1966. The other members were vocalist-drummer Ermo "Eko" Sivonen, vocalist Juha Saali and solo guitarist Jarmo "Rödis" Jääskeläinen, who soon left the band. The band got its title from the nickname "Charlie", which Kari "Pitkä" Lehtinen had at that time and also the family name of Juha Saali, which -- despite the different spellings -- were pronounced in the similar way.

    By 1968, after many changes in the line-up, the band had diminished to a trio of Ebro, Pitkä and vocalist-drummmer Wellu Lehtinen. Later the band had as its drummer Ari "Kusti" Ahlgren, when Wellu wanted to concentrate only in vocals. As an additional member on the gigs and the 1970s recordings was featured flautist-saxophone player Erkki Summala, who used the artist name Igor Sidorow.

    The Charles published in 1970 both their long-play albums, Julisteiden liimaajat ("Poster-Stickers") and Buttocks, yhtye julkaisi vuoden 1970 aikana. Julisteiden liimaajat was commissioned to the film of Tuomo-Juhani Vuorenmaa on the theory of anarchism, which has been even characterised as the "worst film in the world". (Since its debut at the Tampere Film Festival in 1970, Julisteiden liimaajat has been rarely seen, if at all, except for some short video excerpts.) The soundtrack album, however, was received warmly, and its CD version was released some years ago.

    The band was split in 1971, Eero Ravi and Wellu Lehtinen both leaving. The Charlies was soon re-formed without Ravi (who hasn't appeared in any following comeback gigs), and that line-up lasted until 1975. Since 1997 The Charlies have done some "nostalgia gigs" once a year.

    Source: The Charlies entry @ Finnish Wikipedia.

  • Danny

    Danny: 'For Your Love' / 'The House Of The Rising Sun' (1968)

    Danny, a.k.a. Ilkka Lipsanen, used to be called Finnish Johnny Holliday, after the French rock singer, who was his idol. He started Danny & Islanders in 1964, covering 'East Virginia' of Joan Baez. In 1966 he started his "Danny Shows", with his own company D Productions, which became legendary with their huge and theatrical rock/pop stage productions touring around Finland. After that Danny released loads of solo records with soft pop. Probably Danny's wild live performances had more Nuggets spirit in them than his actual studio recordings did, and that's only why he deserves a mention here. As an elder showman of popular music, Danny has almost the same kind of position in Finland as Elvis used to have.

  • Eddy & The Lightnings

    Eddy & The Lightnings: 'Shut Up' (1964)

    Eddy & The Lightnings: 'Olet paha' (1964)

    (The original was 'You're No Good' by Clint Ballard, Jr.)

  • Eero, Jussi & The Boys

    Eero, Jussi & The Boys: 'Kaipaan sua' (1967)

    The brothers Eero and Jussi Raittinen are the real pioneers of Finnish rock, who recorded in 1964 Finnish version of Roy Orbison's 'Pretty Woman' and many more local translations of the beat group hits of the day, and were both known consequently for their successful solo careers. Maybe their biggest foray together into psychedelia is 1967's single 'Kaipaan sua' ("I Miss You"), a version of a traditional Finnish folk song arranged into Beach Boys type chamber pop by Johnny Liebkind and Paroni Paakkunainen. Eero Raittinen would also lend his vocals to Eero Koivistoinen's Valtakunta album and work later on as the vocalist of prog rockers Tasavallan Presidentti.

  • Ernos

    Ernos: 'Harha' (1966)

    Ernos: 'Milloin vaimonne viimeksi sain kukkasen?' (1968)

  • The First

  • The Five Comets

    The Five Comets: 'Älä hylkää rakkautta' (1964)

    The Five Comets hailed from Tampere, this track being a Finnish cover version of 'Don't Throw Your Love Away' by The Searchers. Vocalist Rauli "Rale" Koivisto later moved to The Matthews, also from Tampere, and gained fame in Finnish version of hippie musical Hair. Other members: Olli Koiviola (lead guitar), Simo Jalonen (bass), and

  • Hector & Oscar

    Hector & Oscar: 'Savu' (1967)

    'Savu' ("Smoke") by Hector (a.k.a. Heikki Harma) and Oscar is one of the first Finnish songs about drugs. Hector started in the mid-1960s as Bob Dylan-style folkie.

  • The Hitch Hikers

    The Hitch Hikers: 'Meditation' (1966)

    The Hitch Hikers -- a rare example of the 60s bands hailing from Mariehamn in the Swedish-speaking Åland archipelago -- were Dan Eriksson (vocals), Curt "Modde" Quarnström (guitar), Håkan "Hooky" Rikberg (organ), Johan "Moxie" Söderlund (bass) and Kari Tuominen (drums). This Quarnström-penned gem was the flipside to The Hitch Hikers' only single release, 'Sweety', released early summer 1966: for their brief moment in glory The Hitch Hikers were ahead of any other Finnish band with this bluesy reading featuring some Oriental influences hinting to Indian ragas, which were at the time rapidly becoming fashionable among Anglo-American bands, on the verge entering the psychedelic era. Sadly, despite gaining some success with the single, tour fatigue took its toll after the summer spent touring Western Finland, and the band split soon afterwards, never quite fulfilling their promise. A re-union took place in 1985 at a Live Aid event in Mariehamn.

  • Irwin Goodman

    Irwin Goodman: 'Haista itse vaan' (1967)

    Irwin Goodman (real name: Antti Hammarberg, 1943-1991) may be an unexpected addition to this list, better known in Finland as a popular (though often ironic and authority-mocking) iskelmä star, who had started as a protest song singer in the folk boom of the mid-1960s.

    'Haista itse vaan' ("Up yours yourself") is somewhat a curio in Irwin's published output, being clearly a rock song, which also features the first recorded use of distortion/fuzz pedal in Finnish popular music. Inspired by The Yardbirds song 'For Your Love', which prompted Goodman and his lyrics-writing sidekick Vexi Salmi to purchase a similar effect pedal from a Helsinki music store and try it out for this track.

  • Jim & The Beatmakers

    Jim & The Beatmakers: 'My Only One' (Finnish TV, 1965)

    Jim & The Beatmakers performed 'My Only One' written by Raul Wikström on Finnish TV's Poppis show. The same song was covered in the 1970s by The Hurriganes. Line-up: Raul Wikström (vocals), Sepi Keurulainen (guitar), Kari Keurulainen (guitar), Hannu Luomanen (bass), Ronnie Österberg (drums).

    [Audio only]

  • Jormas


    Jormas: 'Days, Nights' (off Ohimennen, 1966)

    Jormas: 'Saat miehen kyyneliin' (1966)

    Before Pertti "Pepe" Willberg started Jormas, he played in Danny's band Islanders. Willberg also recorded with Blues Section a single 'Kuka kertoisi minulle' ("Who Would Tell Me?"). In 1969 he launched Pepe & Paradise, and after that, a successful solo career with melancholic soft pop songs. Lately, he has been touring in Finland with three other pop/rock veterans Kirka, Hector and Pave Maijanen. [Jormas @ Wikipedia]

  • Kirka/The Creatures

    (See also Hurriganes, whose drummer Remu Aaltonen had played in The Creatures.)

    The Creatures: 'Where Can She Be?' (1966) (off the film Käpy selän alla)

    The Creatures with Kirka (born as Kirill Babitzin, 1950 - 2007) and the future Hurriganes drummer Remu played songs from Little Richard, The Beatles, Spencer Davis Group, John Mayall's Bluesbreakers, the heavier songs of The Hollies and Lee Dorsey, also some Rolling Stones. They appeared in Mikko Niskanen's famous film Käpy selän alla (1966), with their wild stage show. Unfortunately, the remaining Creatures recordings are few. After The Creatures Kirka recorded in '67 a single with Blues Section and started his solo career with Finnish cover versions of The McCoys' 'Beat The Clock' and 'Kites' of Simon Dupree & The Big Sound which gained huge success. After that Kirka has been a steady success in Finland, mostly with soft pop. He comes from a musical family, and also his siblings Sammy (who died in car accident '73), Muska, George and Anna had solo careers.

  • Mosaic

    Mosaic: 'Happier Man' (1968)

    Mosaic: 'Big Boy Now' (Finnish TV, 1968)

    The short-lived Mosaic were British ex-patriate vocalist-keyboardist Frank Robson (who had previously lent his vocal duties to Blues Section after Jim Pembroke had left the band), drummer Raimo Rautarinne, guitarist Vladimir "Nikke" Nikamo and bassist Olli Könönen (previously of The Creatures). Frank Robson, who arrived to Finland at the urging of some Finns in London, had played in the south of England with such relatively unknown bands as The Sons of Mad, The Swinging Machine and The Lower Third, also working occasionally as a session musician for bands such as The Artwoods and The Ivy League. (The high point, though, of Robson's early career was a brief spell as organist in The Small Faces between the terms of Jimmy Winston and Ian McLagan!) Stylistically, 'Happier Man' can be considered a link between psychedelia and the nascent progressive rock of such Finnish bands as Tasavallan Presidentti (which Robson would join soon afterwards) and Wigwam (where Nikamo was featured in the band's first line-up).

  • New Joys

    New Joys: 'Kevät' (1967)

    New Joys: 'Kuuluthan mulle Windy' (1967)

    New Joys: 'Hard to Handle' (Finnish TV, 1969)

    New Joys

    New Joys was a band from Helsinki, starting in 1965, its members still being schoolboys at the time. Their first line-up consisted of vocalists Benno (real name: Nils Blummé) and Tarro (a.k.a. Tapio Mäkinen), guitarist Jori Auvinen, bassist Hannu Peltonen and drummer Haraldo Bergqvist. The first New Joys single in 1967 was 'Mikset mua huomaa' ("Why don't you see me"), which was a Finnish translation of 'Happy Together' by The Turtles. The single's flipside, a New Joys original called 'Kevät' ("Spring"), has often been voted one of the finest Finnish rock tunes of all time.

    The second single, also in 1967, was another Finnish cover version, 'Kuuluthan mulle Windy': originally 'Windy' by The Association. Their third 7", 'Tamburiinin soittaja' of 1968, also relied on American hit songs of the era; this one being the translation of 'Green Tambourine' by The Lemon Pipers.

    In 1968 the New Joys sound became more soul music-orientated, changing the band's line-up and adding among all bassist Matti Bergström (also of Soulset, the most famous representatives of the late 60s Finnish soul craze) and the saxophone players Stanley Lindroos and Kai Nuorivaara. After the biggest trendy appeal of soul in Finnish pop was over, the band turned to straightforward rock style. By 1973 New Joys had split.

    (Source: New Joys entry @ Finnish Wikipedia.)

  • Renegades


    The Renegades: 'Cadillac'

    The Renegades: '13 Women'

    The Renegades: 'Things Will Turn Out Right' (1965)

    The Renegades: 'Girls, Girls, Girls' (1966; off Topralli)

    Actually, Renegades were a British band from Birmingham, but they gained their biggest success in the mid-60's Finland with their renditions of 'Cadillac' (which was a No. 1 hit) and 'Thirteen Women'. They also appeared in Yrjö Tähtelä's 1966 hit parade film Topralli. [Kim Brown/The Renegades - a site in Finnish]

  • Silvery

    Silvery: 'There's No Other Like My Baby' (off, Valmiina... pyörii, 1966)

    Silvery: 'It's You' (off Valmiina... pyörii, 1966)

    Silvery (1966 - 1968) was the best known and most popular band hailing from the town of Jyväskylä in the mid-Finland, touring extensively with such artists as Anki Lindqvist, Arto Sotavalta and Sammy Babitzin and also belonging to the artist roster of Ilkka "Danny" Lipsanen's D-Tuotanto. The line-up consisted of Pertti Valtonen (vocals), Vando Suvanto (drums, vocals), Veikko Nyberg (guitar, vocals), Sakari Jousenkylä (bass, vocals) and Aarno Yliselä (keyboard, vocals). Suvanto and Nyberg had already played in a band called The Steeples. Despite the success, Silvery members were forced to concentrate on their studies and the obligatory military service, and Silvery MK I broke up before they were able to enter the recording studio. Nevertheless, the players continued in various bands, and the 1960s nostalgia boom finally made the return of Silvery possible in the early 90s, with a single and album coming out; the band still doing occasional gigs.

    Silvery info page (in Finnish)

  • Pekka Streng

    Approaching the more folky side of psychedelia here, one of the ultimate classics of Finnish psychedelic folk-rock was Pekka Streng who died on cancer in 1975 after having recorded only two albums, Magneettimiehen kuolema ('The Death of Magnet Man') and Kesämaa ('Summerland'). The subjects of Streng's music, with its tender folk leanings, concentrate on fairy tales, Eastern mysticism and spiritualism, social criticism and so on, with a strong humanist emphasis. On his first album, Streng was backed by the musicians of the Finnish prog-rock band Tasavallan Presidentti, and the second - more lavish in its orchestration - had on it some of the best jazz and rock musicians in Finland.

    Even though his recorded output was only two full-length albums (he was planning material for the third one at the time of his death) and some radio appearances, Pekka Streng remains an influential cult artist even decades after his early demise. (Trivia: Pekka Streng appears as one of the extras in the 1969 science fiction film, Ruusujen aika.) Sähkö Recordings' sublabel Jazzpuu re-released in 2001 his 'Puutarhassa' ("In The Garden") as a 12". [Pekka Streng - a site in Finnish] Pekka Streng @ pHinnWeb Blog]

  • Suomen Talvisota 1939-1940

    Suomen  Talvisota

    Suomen Talvisota 1939-1940: 'Liput liehuivat' (1970)

    Suomen Talvisota 1939-1940: 'Kasvoton kuolema ja Sirhan Sirhan' (1970)

    Suomen Talvisota 1939-1940 ("The Finnish Winter War 1939-1940") was Finnish underground rock counterculture at its purest, a Northern counterpart to the hippie/yippie provocations of The Fugs, Captain Beefheart and early Zappa. Suomen Talvisota's lineup consisted of such underground luminaries as M.A. Numminen, the poets Markku Into and Jarkko Laine and the singer Rauli "Badding" Somerjoki, among all. The lyrics were wild, provocative, surreal and obscene stream of consciousness with a very strong anti-establishment stance, whereas the band's music leaned surprisingly much towards the sounds of early rock'n'roll and rhythm'n'blues, though some occasional fuzz guitar was heard. Nevertheless, the band's only album, Underground Rock, remains a classic of both Finnish psychedelia and rock music in Finland generally, having influenced generations of musicians in its wake.

  • Topmost


    Topmost: 'Näen mustaa vain' (1966)

    Topmost: 'Merisairaat kasvot/Nään mustaa vaan' (1967)

    Topmost: 'The End' (1968)

    Consisting of teenyboppers Holle Holopainen, Harri Saksala, Gugi Kokljuschkin, Kisu Jernström, Eero Lupari and Poku Tarkkonen, this band was voted in 1967 the most popular band in Finland. They played and recorded both in English and Finnish, churning out Finnish hit versions of 'Black Is Black' by Los Bravos (with its memorable bassline), 'A Whiter Shade of Pale' by Procol Harum and 'Two Kinds of Lovers' by The Gibsons. [Topmost @ Wikipedia]

  • Finnish Nuggets
    Notes by Juri Nummelin (palautetta kirjoittajalle / feedback)

    [Sorry, so far Finnish only.]

    Charlies: Taiteen kritiikistä (1969)
    Suomen rajuin 60-luvun bändi teki musiikin yhteen maailman huonoimmista elokuvista, Julisteenliimaajiin. Siitä on peräisin puhemies Maota pelottomasti siteeraava ralli 'Taiteen kritiikistä': studiossa sanat kuulemma luettiin suoraan Maon punaisesta kirjasta. Rokkibiisinä 'Taiteen kritiikistä' on kuitenkin esimerkillisen tarttuva - kappale oikeastaan esittelee Charliesin parhaimmillaan.

    Pekka Streng: Pieni perhonen (1972)
    Nuorena kuollut ja kulttimaineeseen noussut Streng mielletään proge-esiintyjäksi, mutta tsekkiläiseen lastenlauluun tehty kevyt kantrivaikutteinen pophelmi kelpaa erikoisemmankin kaman sekaan. Ainakaan tässä ei ole tyypillisen progen helmasyntejä: loputtomia kitarasooloja, käsittämättömiä sointukulkuja, korkealta valittavaa laulua.

    Incense: Sookie Sookie (1969)
    Tällaista Suomi-rock olisi voinut olla! Pepe Lindblomin ja Cisse Häkkisen luotsaama bändi mättää sen verran kovaa punksoulia, että voitaisiin olla jossain Los Angelesissa tai Chicagossa vuonna 1966. Levyttä jääneen bändin biisi löytyy Jee jee jee -levyltä.

    Magyar: Saastepilkku (1970)
    Progeahan tämä kai on, mutta menköön nyt: raju komppi, hyvä riffi ja torvifillit tekevät kappaleesta rokkaavamman kuin mitä suomalainen rock tuohon aikaan muutoin oli. Varkautelainen Magyar horjutti vähän aikaa Suomi-rockin Helsinki-keskeisyyttä, mutta vain vähän aikaa ja yhtye tekikin vain yhden LP:n.

    Ferris: Black Friday (1971)
    Dave Lindholmin vanha bändi pistelee lyhyessä (1:37) biisissä rockia poikki ja pinoon: 'Black Friday' on jopa omituinen eikä mitään porvarillista kolmen soinnun bluesia, josta Lindholmin bändit on sittemmin opittu tuntemaan.

    Hurriganes: My Only One (1975)
    Suomalaisen rockin ainoa täysiverinen klassikkobändi ei enää oikein kuuluisi tähän kokoelmaan, mutta kappalevalinnan takia se on enemmän kuin suositeltavaa: 'My Only One' on Jim and the Beatmakersien vanha hitti. Kaksi vuosikymmentä suomalaista rockia kohtaa toisensa ja tuloksena on helmi. Cisse Häkkinen laulaa yllättävän kauniisti.

    Porkkanas Unlimited: Come On (Let the Good Times Roll) (1969)
    Bändi ei levyttänyt: mikä harmi! Tämähän on Suomen MC5 - pitelemätöntä punkmeininkiä, jossa kitaraa revitellään niin kuin huomisella ei olisi mitään väliä. Haukiputaalainen bändi voitti popin Suomen mestaruuden Vaasan Kesän yhteydessä 1969. Radiotallenne löytyy levyltä Jee jee jee.

    Jim Pembroke & the Beatmakers: I Ain't Got You (1965)
    Tyylikästä, joskin hiukan haurasta rhythm & bluesia soittavasta bändistä tuli sittemmin Jormas, mutta se on jo toinen tarina. 'I Ain't Got You' on lyhyt ja iskevä ralli, joka ei häpeä ollenkaan samanaikuisten englantilaisten viritelmien seurassa. Viimeinen iskevyys tuntuu kuitenkin uupuvan. Tv-tallenne löytyy edellisen tapaan Jee jee jee -levyltä.

    Jussi & Eero: Mosse (196?)
    Teinirockabillya? Lapsigaragea? Mitä hyvänsä tämä esitys onkin, niin taatusti se on suomalainen jytän historiaa: Renegadesien kulttiklassikko 'Cadillacin' melkein sisäistynytkin versio, jossa laulaja - kumpi pojista se on? - kuiskaa sanat kähisten niin seksikkäästi kuin teini- ikäinen suomalainen 60-luvun poika vain voi.

    Sparta: On mulla kitara (?) (1975?)
    Erittäin huonosti soittava esipunkbändi, jossa kitarat särisevät ja surisevat ja rummut kolisevat ja laulu (asialla Suomen virallinen astrologi Markku Manninen!) on huonosti artikuloitua käninää, mutta meno on kova. Pienellä tuottamisella ja harjoittelulla tästä olisi tullut Suomen ensimmäinen punkyhtye.

    Suomen Talvisota 1939-1940: Kasvoton kuolema (1968)
    Yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista rockbiiseistä, joka ylittää reippaasti bändin 50- ja 60-luvuista lähtevät vaikutteet, melodiat ja kappalerakenteet (tässä raju genevincentmäinen stop-break -rakenne). Jarkko Laineen sanoitus menee tavanomaisen psykedeelisyyden yli ja ohitse: tässä on tavoitettu kokonaisen sukupolven populaarikulttuuriset ja poliittiset kiintopisteet ja annettu niille pistämätön surrealistinen hahmotus.

    Muksut: Kun silmä sumenee (1967)
    Pentti Saarikoskea ja muita moderneja suomalaisia runoilijoita esittänyt lauluorkesteri rokkaavimmillaan ja psykedeelisimmillään: kitara- ja rumpubreikit antavat biisille ylimääräistä potkua ja Anselm Hollon sanoitus tavoittaa sfäärejä, joita perinteinen runosanoitus ei välttämättä saavuttaisi. "Silloin miehen nenä kattoon yltää eikä maailma tunnu enää miltään."

    Copyright © 1999 Juri Nummelin. Reprinted with author's permission.

    More Finnish Nuggets
    Notes by Mikko Meriläinen (palautetta kirjoittajalle / feedback)

    Kriteerejä joutuu meikäläisissä oloissa pitämään aika joustavina, mutta olen pyrkinyt ottamaan mukaan vähänkään rajuja, "katu-uskottavia" tai psykedeelisiä biisejä. Lisäksi olen yrittänyt välttää cover-versioita. Ajallisesti takarajana on 70-luvun vaihde. Lista perustuu aika pitkälle Jee jee jee -radiosarjassa kuultuun; läheskään kaikkia näistä biiseistä minulla ei ole kokonaisina missään muodossa. Vuosiluvut saattavat pikkuisen heittää.

    Blazers: Metsäkukkia (1963)
    Yksi mahdollisuus rautalankaosastolta. Ainakaan kappale ei ole niin silkoinen Suomi-iskelmän sovitus kuin Soundsien vastaavat. Toisin sanoen bändi soittaa todella huonosti - tai sitten kyse on melkoisesta avantgardismista. Soundseilta suosikkini on 'Roll Over Bach' (-64), johon sisältyy hilpeitä barokkisia urkuvälikkeitä. Sounds säesti myös vielä Johnnya, kun tämä lauloi suhteellisen rajun Ray Charles -coverin 'Lonely Avenue'. Lauletun twistin/rautalangan parasta on kuitenkin ehkä 'Yyterin twist' (-63) by Timo Jämsen & The Strangers.

    Eddy & The Lightnings: Shut Up (1964)
    Jee jee jeessä uuteen arvoon nostettua tylyä räminää, bändissä oli mitä ilmeisimmin kesytöntä garagehenkeä. Aidoimmillaan tuota henkeä Suomessa edusti Kirkan ja Remun Creatures, joka ei valitettavasti koskaan levyttänyt. Ehkä arkistojen kätköistä löytyisi rajumpaakin kuin Jee jee jee -cd:llä julkaistu 'Takaan sen'.

    Firestones: Can Anyone Be True (1965)
    Samaa kuin edellisessä, mutta vähän kesymmin ja enemmän Beatles-hengessä. Silti kunnon teiniangstia ja raakaa laulua. Katu-uskottaviin lienee laskettava myös Depraveds eli Irwinin bändi ennen kuuluisuuttaan. Kuinka olisi käynyt, jos Irwin olisi noussut pinnalle rock- eikä kuplettilaulajana!

    Andy Einiö & The Islanders: Dizzy Miss Lizzy (1964)
    Tämä olkoon novelty-osaston edustaja. Muun muassa tv-juontajana tuolloin tunnetun Einiön kireästi laulamissa biiseissä on yllättävän irtonainen ja hilpeä meininki; myös 'Farmer John' olisi kelvannut hyvin. Muitakin erikoisia bändejä oli, mm. häjy-lookissa esiintynyt Häjyt ja meikeissä esiintynyt (jos kohta vain Suosikin kuvauksissa) Mods.

    Jim & The Beatmakers: My Only One (1965)
    Miksei ennemmin alkuperäisenä kuin Hurriganesin versiona? Kappale ei ole hirvittävän raju, mutta teiniyhtyeen omatekemänä hittibiisinä harvinainen poikkeus tuolloin. Bändi teki muitakin aika hyviä juttuja (esim. Jee jee jee -levyllä), mutta sen jatke Jormas on mielestäni jo liian established Nuggetsille, samoin kuin esim. Boys sekä Danny ('What'd I Saystä' teki kyllä melko rajun version Ohimennen-tv-ohjelmaan vuonna -65), Johnny ja kumppanit.

    Renegades: Thirteen Women (1966)
    Mieluummin vaikka tämä kuin iänikuinen 'Cadillac'. Laulu on räkäistä, mutta muuten Renegades ei oikein vakuuta studioäänitteillään, taisivat olla livenä rajumpia. Erikoista on suomalaisittain varhainen stereoäänitys. Loco-motion-nimiseen tv-ohjelmaan tehty "video" '13 Womenista' on mainio.

    Roosters: See See Rider (1967)
    Vakuuttavinta Animals-henkistä r&b:tä suomalaiselta bändiltä laulua + ääntämystä + äänitystä myöten, ollaan ihan parhaiden ruotsalaisten imitaattoreiden tasolla. Mutta niinpä laulaja, kuten melkein koko bändi, olikin suomenruotsalaisia ja levy tehty Ruotsissa, jossa äänittäjät ymmärsivät paremmin rocksoundien päälle kuin tangomaassa. Myös 'Crying in the Rain' (-67) on hyvä mutta iisimpää tavaraa.

    New Joys: Kevät (1967)
    Eivät hirveän pelottavaa ryhmää, mutta tekivät pari hyvänkuuloista käännöshittiä ja tämän oman West Coast -vaikutteisen popteoksen, joka uhkuu kohtalokasta teiniangstia. Vähän samaa sarjaa edustivat Ernos sekä Paroni Paakkunaisen Boys-sovitukset.

    Hector & Oscar: Savu (1967)
    Musiikillisesti aika pehmeää West Coast -folkpoppia tämäkin, mutta huumeaiheinen sanoitus on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Asiat väännetään niin sanotusti rautalangasta; portinvartijat olivat siis joko liberaaleja tai viattomia.

    Eero Raittinen: Pientä peliä urbaanissa limousinessa (1968)
    Eero Koivistoisen Valtakunta-levyllä olisi muitakin hyviä ehdokkaita. Jäi aika ainutlaatuiseksi tapaukseksi: ajan huippupopparit laulavat ja huippujazz- ja -popmuusikot soittavat ajan huippujazzmiehen paikoin hyvinkin psykedelisiä kappaleita, jotka on sävelletty ajan huippurunoilijoiden teksteihin.

    Wigwam: Häätö (1970)
    Mats Huldénin tekemä tajunnanräjäyttäjä, aina yhtä hämmästyttävä. Kalevalaista loitsuntaa, hurja hymni, englanninkielinen laulunpätkä... Wigwaminkin mittapuulla perin merkillinen teos. Muitakin varhaisen Wigwamin singlebiisejä voisi laittaa tyrkylle. Pressa on heikompi tapaus, mutta menisikö vaikka 'Drivin' Through' (-69)?

    The Zoo: In the Radio (1970)
    Nuorten helsinkiläisten rock-kukkojen - Riki Sorsa etunenässä - koululaisbändi, ja hieman kömpelö mutta eittämättömän yritteliäs The Who-pastissi.

    60-luvun lopun blues-osastolta on vaikea löytää mitään kunnollista Blues Sectionin lisäksi. Jee jee jeellä kuultavat Charliesin kotinauhoitukset "Uudenkylän putkasta" ovat kyllä kiintoisia ja Tampereen The Matthews taitava bändi, mutta tarkkoine Cream- ja Fleetwood Mac -kopioineen ei kovinkaan omaperäinen. Pintabändeistä Topmostkin veti suht tyylikkään ränttätänttäbluesin levylle, mutta so what. Mosaic voisi olla yksi mahdollinen (käsittääkseni jotenkin Blues Sectionin tyyppinen psykedeliaan taipuvainen bändi, riveissään mm. Frank Robson, Kirka, Nikke Nikamo, Sinikka Sokka), mutta kun en muista, miltä heidän singlensä kuulostaa.

    Naislaulajilta ei löydy ehkä yhtään sopivaa, ellei sitten Sinikka Sokan Blues Section -käännös ole sellainen; en ole sitä kuullut. Lähelle pääsevät Ann-Christine: 'Never Gonna Work' (-65) ja Muska: 'Kirjoita postikorttiin' (-71). Ann-Christinen 'See-Saw' (-69) ja Carolan 'Chain of Fools' (-69) (tv-nauhoitus, kuvissa Carola ruoskii seinään kahlehdittua äijää!) ovat mielenkiintoisia yritelmiä, mutta soul ei taida kuulua ihan Nuggetsin piiriin (Soulsetin 'Sauna-soul' (-69) on kyllä nimeään myöten niin hilpeä kuriositeetti, että pitäisikö se päästää). Sitäpaitsi näissä naisten biiseissä on se perusvika, että kyse ei ole "aidosti" bändistä ja sen laulajasta vaan laulajasta + taustabändistä/studiomuusikoista.

    Copyright © 1999 Mikko Meriläinen. Reprinted with author's permission.

    Finnish Nuggets: Bonus Beats
    by pHinn (palautetta kirjoittajalle / feedback) Elovaara

    Apollo: Pakoon maailmaa (1969)
    Apollo oli kansainväliseen tyyliin oman aikansa "superbändi", joka oli syntynyt sellaisten pop-orkestereiden kuin Topmost jäännöksistä. Keikoillaan Apollo soitti raskasta rockia, kuten cover-versioita Led Zeppelinin kappaleista. Tämä single tavoittelee orkestraatioillaan pikemminkin Pet Soundsin aikaisen Beach Boysin tyyliä, mille kontrastina Harri Saksalan laulu yhdistää angstista maailmantuskaa höyryisiin painajaisvisioihin ja muodikkaaseen kantaaottavuuteen.

    Blues Section: Cherry Cup-Cake Twist (1968)
    Blues Sectionin vaihtuvatempoinen psykedeliaeepos ennakoi Wigwamin progekokeiluja. Kappale alkaa hiipivällä kitarasoundilla, joka kuulostaa selkää pitkin kiipeävältä hämähäkiltä, à la The Whon 'Boris The Spider', ja jatkuu Jim Pembroken beatlemaisilla pop-melodioilla, kunnes instrumentaaliosuudessa mennään varsinaiseen jazz-freak out -osastoon. LSD-trippiä simuloiva kappale onnistuu tavoittamaan muuttuneiden tajunnantilojen sekä kauhun että kauneuden. Kertosäkeessä vierailevana naisvokalistina kuullaan itseään taistolaiskuningatar Sinikka Sokkaa.

    Eero, Jussi & The Boys: Kaipaan sua (1967)

    Beach Boys -tyyppisiä harmonioita à la 'Good Vibrations' viljelevä yllättävä ja upea psykedeliapop-sovitus vanhasta kansanlaulusta rytmisesti sykkivine cembaloineen.

    Eero Koivistoinen: Valtakunta (albumi, 1968)

    Tätä jo edellä mainittua albumia, jonka takana oli Blues Section -mies Eero Koivistoinen, ei julkaissut mikään etabloitunut levymerkki, vaan Kustannusosakeyhtiö Otava vuonna 1968. Musiikki on yhdistelmä jazzia, 60-luvun kabareelaulelmaa ja psykedeelistä underground-rockia (mukana samoja muusikoita kuin Blues Sectionissa ja Suomen Talvisodassa). Teksteistä vastaavat mm. runoilijat Pentti Saarikoski, Jarkko Laine ja Tuomas Anhava. Solisteina ovat Eero Raittinen, Koivistoinen itse, Vesa-Matti Loiri ja Seija Simola. Todella häpeä, etta levyä on nykyään liki mahdoton löytää, koska tämä on musiikillisesti ja tekstillisesti ilmiselvä puuttuva rengas tuon ajan "kirjallisten äänilevyjen", Kaj Chydeniuksen, Blues Sectionin ja Suomen Talvisodan välillä.

    Harvinainen on myös 1995 julkaistu CD-versio, johon on jostain käsittämättömästä syystä lisätty uusia biisejä Maaritilta, Sakari Kuosmaselta ja Pepe Ahlqvistilta.

    Pekka Streng: Kanttorinpoika Max (1972)
    Strengin kappale, bisarri tarina kellarissa urkuharmooniin sidotusta kanttorinpojasta on puhdasoppista psykedeliaa rämisevine äänitehosteineen kaikkineen.

    Copyright © 1999-2012 pHinn.

rock fans in the 1960s


  • Finnish Nuggets: Original Artyfacts from a Remote Northern Country
  • Pebbles from the Shores of Thousand Lakes
  • More Finnish Nuggets
  • Psychedelic Phinland - Finnish Hippie & Underground Music 1967-1974


vuosisata, 1968

  • Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto & Markku Salo: Jee jee jee -- suomalaisen rockin historia ("Yeah Yeah Yeah -- The History of Finnish Rock"). 1998 WSOY, Porvoo.

  • Pekka Gronow & Seppo Bruun: Popmusiikin vuosisata. 1968 Tammi, Helsinki.

  • Jukka Lindfors & Markku Salo: Ensimmäinen aalto: Helsingin Underground 1967-1970 ("The First Wave: Helsinki Underground 1967-1970"). 1988 Odessa, Helsinki (ISBN 951-9178-35-X).

    See also:

  • Finnish Electronic Music: Early Years
  • Finnish Institute of Recorded Sound
  • Finnish Rock @ Wikipedia
  • FinnArctic blog
  • Finnish blues and soul recordings
  • 40 Years of Finnish Rock
  • Guide to Finnish Progressive Rock
  • 60-luvun rock (in Finnish)
  • Progressive Music in Finland
  • Rockdata: Everything About Finnish Rock

    1960s in Finland:

  • Futuro House by Matti Suuronen
  • 60-luku: Sanataidetta ja kulttuuripolitiikkaa
  • Ruusujen aika
  • Jorma Elovaara & Vesimiehen Aika: The Finnish Age of Aquarius

    [Garage Rock and Psychedia in the 1960s Finland?]

    [Garage Rock Main Page]