Harri Teikka: Nettipäiväkirja 6

Harri Teikka: Harri Teikan nettipäiväkirja 6

13.3. 2009
Me elämme tietoisessa maailmankaikkeudessa. Niin sanotut skeptikot ja tiedeuskovaiset eivät pysty hyväksymään tätä, joten he suoralta kädeltä hylkäävät sellaiset ajatukset kuten James Lovelockin Gaia-teorian tai Rupert Sheldraken "morfogeneettiset kentät". Ja ehkäpä parempi niin heille: useimmille on turvallisempaa vain elellä pienessä rajatussa lammikossaan kuin murtautua ulos rajattomaan, äärettömään valtamereen.
Skeptikko on yleensä ihminen, joka on omistanut koko elämänsä luonnontieteiden opiskeluun, mikä sinänsä on hieno asia, mutta samalla hän on myös omaksunut hyvin järkähtämättömän ja dogmaattisen käsityksen niin sanotusta rationaalisesta maailmankuvasta ottamatta huomioon sitä muutosta, jota kaikilla paradigmoilla on lopulta taipumus käydä läpi. Newtonilaisesta universumista siirryttiin einsteinilaiseen, mitä ennen Galileo puristi kättään nyrkkiin taskussaan paavin edessä. Inkvisitio ja roviotuomio uhkasivat jokaista, joka haastoi silloisen luonnontieteellisen paradigman.
Toisaalta pidän skeptikkoja myös äärimmäisen tarpeellisina siinä jatkuvassa taistelussa, jota on syytä käydä voimiaan kokoavaa uskonnollista fundamentalismia vastaan: keskiajalle emme halua palata, vaikka usein tämä tuntuukin nykymaailman mielettömyyden keskellä jokseenkin väistämättömältä. "Älykästä suunnittelua" kouluihin propagoivat kiihkouskovaiset yhtenä esimerkkinä. Tässä on siis vastakkain kaksi dogmatismia: he, jotka perustavat maailmankuvansa valistuksen jälkeisen ajan luonnontieteen tuloksiin, ja he, jotka perustavat omansa monoteististen, Lähi-Idässä syntyneiden paimentolaisuskontojen pyhiin kirjoihin.
On parempi jättää nämä kuppikunnat nujakoimaan keskenään. Me haemme jotakin vaihtoehtoista todellisuutta näille, tietoisuutta joka luonnontieteiden tavoin pohjautuu empirismiin eli omaan kokemukseen, mutta uskonnon tavoin spirituaalisuuteen eli yhteyden tavoittamiseen korkeamman tietoisuuden kanssa. Todellisuutta, joka ei hyväksy dogmeja, vaan joka on elävä ja tietoinen jatkuvasta muutoksesta.

22.3. 2009
Ei tullut terskasta tavara
Oli pillu liian avara.
31.3. 2009
Uuden ajan ihmiset siis heittivät uskonnon romukoppaan ja alkoivat saarnata tieteellistä maailmankuvaa uutena oppinaan, mihin liittyi vääjäämättä usko taloudelliseen edistykseen, puhtaan materialismin voittokulkuun. Luonto valjastettiin voitontavoittelun käyttöön. Uskontojen myötä lensivät pois niihin liittyvät ajatukset siitä, että ihminen oli tilivelvollinen jollekin itseään suuremmalle voimalle eikä ainoastaan itselleen. Isä Jumala murhattiin ja lapset alkoivat rellestää kamarissaan. Faustinen ihminen alkoi tavoitella yhä korkeammalle, yhä enemmän.
Kristillinen oikeisto nousi vastareaktiona 60-luvun ihanteiden tavoittelulle, joka apollonisessa muodossaan jätti joitakin hyviä asioita kuten suuremman yhteiskunnallisen tasa-arvon ja enemmän vapautta yksilöille, mutta dionyysisessä muodossaan rappeutui vähitellen hedonistisiksi bakkanaaleiksi. Tämän keskellä tiede väitti pysyvänsä neutraalina, vaikka liitossa talouden kanssa tarjosikin juhlijoille aina uusia leikkikaluja, kerskakulutuksen ja narsistisen itsetyydytyksen välineitä, kasvihuonekaasuja ja kulutusluottoja.
Eletään 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppua ja myös juhlat näyttävät lähestyvän päätöstään, kun liki maailmanlopun tunnelmia luovat samaan aikaan ilmastonmuutos ja ekokatastrofi kuin synkronismissa globaalin finanssikriisin ja uhkaavasti 30-luvun laman vertaiseksi kehkeytyvän taantuman kanssa. Vuoden 1929 pörssiromahduksesta alkanut kehityskulku päättyi vuosikymmentä myöhemmin suursotaan.
Niille, joiden mielestä historia toistaa syklisesti aina itseään, on siis enemmänkin kuin aihetta huoleen, kun talouden näivettyminen yhtaikaa energia-, vesi- ja luonnonvarojen ehtymisen kanssa ajaa maailmanmahteja yhä epätoivoisempiin asemiin hegemoniansa säilyttääkseen. Tämä antaa uutta voimaa niin poliittis-taloudelliselle nationalistiselle protektionismille kuin sekä totalitaaristen oppien uudelle suosiolle että mainitun uskonnollisen fundamentalismin voimistumiselle.
Taas paiskaavat kättä uskonnolliset johtajat, armeija ja teollisuuspamput populistipoliitikkojen räksyttäessä kuin rakkikoirat ja kiihottaessaan kansaa vihaan "toisia" kohtaan. Peräänkuulutetaan "arvoja" ja "moraalista selkärankaa" yleisen "rappion" sijalle, ja samalla pedataan sijaa ahdasmielisyydelle ja kaiken erilaisen pelkäämiselle.
Todellisen demokratian ja siihen liittyvän moniarvoisuuden (joka jatkuvasti uhkaa hajota moniarvottomuudeksi) ylläpitäminen edellyttää pysyvää tasapainoilua ääripäiden välillä, ja historia on näyttänyt tarpeeksi monia esimerkkejä, kuinka ollaan lopulta romahdettu alas. Ihmisen, joka aikoo selvitä tämän kaiken keskellä pitäen samalla päänsä kylmänä ja sydämensä lämpimänä, on kehityttävä ja muututtava. Miten?
1.4. 2009
Vanhemmat ryyppäävät.
Vanhemmat metsästävät pilvilinnojaan.
Lapsi rajoittaa vanhempien vapautta.
Kun hän kasvaa, lapsi ei ole koskaan tarpeeksi hyvä
vanhempiensa narsistiselle kunnianhimolle.
"Kyllä me rakastamme sinua aivan sellaisena kuin sinä olet",
he sanovat, mutta eivät tarkoita sitä.
Lapset pitävät heiveröisillä käsillään pystyssä
vanhempiensa huojuvia kulisseja.
Jättäkäämme rokonarpiset kadut ja näyteikkunoiden haureusvuoteet.
2.4. 2009
Jokainen omanarvontuntoinen poliittinen järjestelmä on pyrkinyt luomaan "uuden ihmisen". Ihmisen, joka olisi täysin tiedostanut omat mahdollisuutensa ja pystyisi rajattomasti toteuttamaan itseään yksilönä ja yhteiskunnan jäsenenä.
Hän loisi ympäristöstään ihanneyhteiskunnan, utopian. Hän olisi vapaa historian painolastista. Hän olisi henkisesti ja fyysisesti vahva, terve ja hyväkuntoinen, ellei suorastaan täydellinen. Hän olisi Nietzschen "Übermensch", yli-ihminen. Hän olisi propagandajulisteen ylväs mies tai nainen jäntevine vartaloineen, jykevine leukoineen tai korkeine poskipäineen, kuvattuna hymyilevänä sivuprofiilista, ehkä lippua pidellen, katsellen luottavaisena tulevaisuuteen, tuulen tuivertaessa hänen hiuksiaan. (Toisin sanoen kuin jokin arkaainen action-figuuri pullistelevine muovilihaksineen Isoveljen leikkikaluksi: He-Man tai G.I.Joe, Ken tai Barbie.)
Neuvostososialismin "uusi ihminen" oli stahanovilainen työn sankari: ihmisrobotti, joka sirppeineen ja vasaroineen enemmän kuin täytti viisivuotissuunnitelman tuotantotavoitteet. Kansallissosialismissa hän oli myyttinen ja völkisch: pohjoisrotuinen, germaaninen ja arjalainen, vaaleahiuksinen ja lihaksikas (homoeroottiset ulottuvuudet tuskin jäävät huomaamatta sille, joka katsoo "sillä silmällä"); kypäräpäinen sotilas, joka piteli kivääriä olkapäällään ja teki natsitervehdystä Führerille, jolle vannoi ikuista uskollisuutta.
Nykyisessä uusliberalistisessa kapitalismissa hän on Alexander Stubbin näköinen Armani-pukumies tai ketä tahansa Kokoomuksen euroedustajaa muistuttava Burberry-jakkupukunainen; urheilullinen ja treenattu, hiukset tarkasti geelillä nuoltu, hymyillen hohtavilla virheettömillä hampaillaan; ääritehokas ja eliittikoulussa huippukoulutettu; dynaaminen ja ulospäin suuntautuva yksilö, joka paiskii väsymättömästi töitä viikonloppuisinkin ja on löytänyt oman sisäisen yrittäjänsä, ellei suorastaan sankarinsa.
Hän pitää kansallisen kilpailukyvyn pystyssä, hän on talouden ja politiikan huipulla, häntä palkitaan miljoonaoptioilla ja -bonuksilla; hän on vanhanaikaisesta, tasapäistävästä "holhousyhteiskunnasta" luopumisen esitaistelija ja oman onnensa Sampoa takova seppä. Hänestä köyhät ovat ainoastaan laiskoja, koska jokainenhan voi kohota ankaralla työllä ja omistautumisella samaan asemaan kuin hän.
Hän verhoaa kuitenkin sanomansa miellyttäviin ja sujuviin sanankäänteisiin: hänelle elämä on "fantastista". Hän puhuu mielellään "arvoista", "visioista" ja "yhdessä yrittämisestä", sillä hän ei halua esittäytyä ikävänä kovien arvojen [sic] ja elitistisen nokkimisjärjestelmän kannattajana.
8.4. 2009
Hän uskoi, että humanoidit ovat keskuudessamme tarkkaillen meitä, valmiina tulemaan avuksemme sinä päivänä, kun hätä on suurin. Hänellä oli hampaassaan radiolähetin, jonka avulla häntä vakoiltiin. Hänen talonsa alla oli suunnattoman suuri vakoilukeskus, jonka äänet hän saattoi kuulla öisin. Herjaavat äänet hänen päässään pilkkasivat häntä yötä päivää.
Hän saattoi kadulla kulkiessaan nähdä omin silmin jonkun muuttuvan demoniksi. Demoneita oli kaikkialla ja oli vain ajan kysymys, milloin ne saavuttaisivat hänet. Hän poltti ganjaa rauhoittaakseen mieltään ja hiljentääkseen päässään kuiskaavat, kirkuvat ja maanittelevat äänet edes hetkeksi aikaa.
Joskus hän oli juossut karkuun jättiläisampiaisia. Joskus hänen huoneeseensa oli aivan tyhjästä ilmestynyt mies karjuen hänelle täyttä kurkkua kokonaisen minuutin ajan, joka tuntui hänen elämänsä pisimmältä. TV-ohjelmissa ja katukylteissä oli vain hänelle tarkoitettuja salaisia viestejä. Joskus hänen katsellessaan televisiota jonkin TV-ohjelman juontaja oli puhunut suoraan hänelle, käyttänyt hänen nimeään.
Hän olikin oppinut välttämään television avaamista, sillä siellä puhuttiin joka iltaa pahaa juuri hänestä. Hän tiesi, että häneltä varastettiin spermaa öisin hänen nukkuessaan, ja jossain ulkomailla oli keinohedelmöityslaboratorioita, joissa naisia tehtiin raskaaksi juuri hänen siemenellään.
Näitä kaikkia hän pohti, kun musta auto pysähtyi hänen kotitalonsa eteen, kuljettaja avasi hänelle oven ja alettiin porhaltaa eduskuntaa kohti. Kansanedustajan työssä oli omat paineensa.
9.4. 2009
http://twitter.com/HarriTeikka
25.4. 2009
Kaappasimme kaiutinauton, sidoimme kuljettajan ja työnsimme hänelle dildon perseeseen, kun olimme ensin laittaneet hänelle suukapulan. Sitten lähdimme ajamaan pitkin kaupungin katuja ja huutelimme kovaääniseen: "Ootteko onanoinu?" ällistyneille kaupunkilaisille.
1.5. 2009
Pippelipoppelit!
Pippelipoppelit kohoavat kohti taivasta
Niiden latvoista lentää spermat.
Äiti Maa nussii
Isä Taivasta
dildovyöllä perseeseen.
Kirjat ovat vittuja,
joiden klitoriksia
lesbot kirjastonhoitajat
hierovat peukaloillaan.
Runoilija siemailee punaviiniä
ja huutaa:
Homohuojra! Homohuojra!
3.5. 2009
Mummi on pummi
Vaari diilaa kokaa
Kaduilla täynnä lokaa

Hän tunsi, että hänen elämänsä oli varastettu häneltä. Nyt 40-vuotiaana hän ei todellakaan ollut mikään toimitusjohtaja. Hän oli jättänyt opintonsa kesken jo melkein kymmenen vuotta sitten ja oli pitkäaikaistyötön. Miten näin oli käynyt, se oli pitkä tarina. Hän tiesi olleensa masentunut jo teini-iästä lähtien, jolloin hänellä oli itsemurha-ajatuksia, jotka olivat jatkuneet pitkälle kaksikymppiseksi asti. Epätoivoisimpina hetkinään hän silloin tällöin pohti asiaa edelleenkin, mutta ei uskonut koskaan todella tekevänsä sitä. Ihmisen ei nimittäin tarvinnut olla aktiivisesti itsetuhoinen, kun hän saattoi olla sitä passiivisestikin, laiminlyömällä itsestään huolehtimisen ja siirtämällä seuraukset mielessään jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tulevaisuuteen, joka päivä päivältä muuttui yhä enemmän nykyhetkeksi.
Keneen hän olisi voinut turvata silloin, kun hänellä oli vaikeinta? Hänen vanhempansa olivat kumpikin liiaksi kiinni omassa angstisessa narsismissaan, kumpikin oman menneisyytensä uhreja. Psykoterapeutit ja psykologit kuuntelivat työkseen hänen monologejaan vastaanottokirjaansa merkityn tunnin verran joka viikko, ja uusivat säännöllisesti hänen mielialalääkkeensä reseptin. Puhuminen ja lääke helpottivat hänen oloaan, mutta mitään konkreettisia neuvoja hän ei saanut siitä, mitä tehdä elämälleen. Hänen ongelmansa oli se, että hän ei ollut tarpeeksi sairas: välillä hän jopa vaikutti siltä, että jotain edistystä hänen tilassaan oli tapahtunut ja hän kykenisi vastedes huolehtimaan asioistaan. Vuodet olivat silti huomaamatta lentäneet kuin siivillä, kunnes 40-vuotiaana hän huomasi, ettei hänellä ollut koulutusta eikä ammattia.
Hän oli rakennellut pilvilinnojaan liian kauan, ja hän tunsi, ettei hän enää pystyisi keskittymään koulunpenkillä istumiseen ja kirjojen pänttäämiseen. Hän pelkäsi, että hänelle kävisi kuten silloin, kun hän oli viimeksi yrittänyt tavoittaa opiskelumenestystä, mikä oli ainoastaan johtanut huonon keskittymiskyvyn, heikon itsetunnon, alhaisen motivaation ja matalien arvosanojen noidankehämäiseen syy-seuraus -ketjuun. Ilman koulutusta hänelle oli tarjolla vain hanttihommia, raskaita ja huonosti palkattuja töitä, jotka romuttaisivat hänen terveytensä lopullisesti. Hänellä oli uneksijan hauras ruumiinrakenne, istumatyöhön ja lukuhommiin tehty; ei varastomieheksi siirtelemään raskaita laatikoita päivästä toiseen tai nostelemaan huonekaluja.
Hänen kohdallaan syrjäytyminen oli ollut kuin vähitellen ja salakavalasti etenevä sairaus. Hän oli mielestään käyttänyt alkoholia aina kohtuullisesti ja lopettanut juomisen nyt kokonaan. Huumeisiin tai rauhoittaviin lääkkeisiin hän ei koskenut. Mielialalääkkeenkin käytön hän oli lopettanut jo vuosia sitten, koska ei enää kokenut sitä tarvitsevansa eikä muutenkaan halunnut elää elämäänsä kemikaalien varassa. Minkäänlaista päihderiippuvuutta hänellä ei ollut. Silti hän tunsi täyttävänsä monet syrjäytymisen tunnusmerkit: hän eli köyhyysrajan alapuolella ja oli satunnaisia ihmiskontakteja lukuun ottamatta erakoitunut.
Hänellä ei ollut minkäänlaista valtaa eikä mitään sanottavaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kun päättäjät päättivät ja leikkasivat, hänen kaltaisensa ihmiset vain tyytyivät ottamaan iskut vastaan. Hän vihasi poliitikkoja, pienen eliitin valtaan nostamia kätyreitä, jotka takasivat, että tämä valta myös säilyisi harvalukuisella joukolla, ja jotka huolehtivat siitä, että niillä, joilla oli jo kaikki, annettiin vielä enemmän, ja että niiltä, joilla oli vähän, otettaisiin tästäkin hyvästä pois. Hän vihasi kaiken maailman liliuksia, wahlrooseja ja zyskowiczeja. Hän vihasi tv:ssä ja juorulehtien kansissa keekoilevia julkkiksia, jotka syöttivät kansalle leipää ja sirkushuveja, jotta rahvas unohtaisi surkeutensa ja tyytyisi tilaansa.
Hän vihasi mäyräkoiriensa kanssa viikonloppuisin kaduilla toikkaroivia ja mölyäviä teinejä, joiden kohtaamista hän aina pelkäsi, ei pelkästään fyysisen väkivallan uhkan vuoksi, mutta siksi, että nämä esittäisivät jotain ivallisia kommentteja hänen laiminlyödystä ja siksi epäcoolista olemuksestaan. Hän piti itseään liian fiksuna olemaan rasisti ja vihatakseen ulkomaalaisia, mutta ei olisi sietänyt hänkään sitä, että nämä kävisivät juuri häntä itseään kohtaan röyhkeiksi tai tungetteleviksi kadulla. Hän oli nimittäin rakentanut ympärilleen henkisen linnoituksen, näkymättömän suojamuurin, jonka sisälle hän salli muut ihmiset vain hyvin valikoidusti ja silloinkin ainoastaan pieniä aikoja kerrallaan, syvimpiä salaisuuksiaan edelleen tiukasti varjellen.
Pari kirjaa luettuaan ja kallonkutistajilla itsekin juostuaan hän tiesi, että hänellä oli ainakin neuroottisia, skitsoideja, narsistisia ja maanis-depressiivisiä ominaisuuksia, ellei sitten myös autistisia eli Aspergerin syndrooma -tyyppisiä sekä obsessiivis-kompulsiivisia. Ja paranoideja. Hän tiesi, että hänen ulkomaailmaan kohdistuvissa pelon ja vihan tunteissaan oli kyse projektiosta eli näiden tunteiden heijastamisesta itsestä muihin. Ja niin edelleen!
Koko psykiatrisen käsitteistön medikalistista jargonia ja holhoavaa, yksilön pelkäksi henkisten oireiden ilmentymäksi alistavaa psykohöpinää voitiin hyvällä omallatunnolla soveltaa hänen kohdallaan, mutta entä sitten? Samoin sosiologian ja sosiaalipsykologian, puhumattakaan talousteoriasta: kurjistuminen ja sitä rataa. Sosiaalinen deprivaatio, marginalisaatio, kognitiivinen dissonanssi ja niin edelleen.
Hän tarjoaisi koko olemuksellaan ja habituksellaan hedelmällistä tutkimusmateriaalia monitieteellisen lähestymistavan käyttöön. Seminaaritöitä, pro graduja ellei kokonaisia lisureita ja väikkäreitä voitaisiin kirjoittaa hänestä. Repikää tästä karonkassanne.
5.5. 2009
Göran Kickelblad ja kadonneiden perhekalleuksien salaisuus. Taidanpa käydä tuulettamassa karvakolmiota, sanoi rouva kun nudistirannalle lähti.
11.5. 2009
Moicca, oon cännis. Haluuttex cäcättimeen? Ooxää vähän spede? Mixit, kixit ja nixit. Kikuli-Mikuli töräytti.
23.5. 2009
kosmiset yhdentekevyydet
maksavat maltaita
maksavat mansikoita
turistit laiduntavat niityllä
mitä meistä jää jäljelle?
mitä meistä jää jäljelle?
kirjastoluokitus 82.12
_____
minusta sanonta "käydä runolle" on typerä.
se kuulostaa samalta kuin
"istua paskalle".
juice sanoi:
"runo on valmis.
saa tulla pyyhkimään."
_____
hajusinfonia
orvo mäihätykki
maija mäihäpommi
kakattaa
persnahka
kupparutto
viktor kalborrek on kuollut
enää ei pikku pukki kaki kalliolle
banaali on runoilijan anaali
se on mortonki, sano.

_____
Kaija ja Marjatta makasivat vierekkäin alastomina makuuhuoneen leveällä parisängyllä. He olivat nostaneet jalkansa ylös, tukien käsillään pohkeitaan, jotta Marika ja Janika pääsisivät paremmin nuolemaan heidän pillujaan. Myös teinitytöt olivat vailla rihman kiertämää tutkien uteliailla kielillään rouvien vittuja kiimamehujen valuessa lakanoille ja vanhempien naisten voihkiessa.
30.5. 2009
mitä sinä oikein populääräät?
hallussasi on manga ja burleski
vaihdat minuuttasi trendien mukaan
hurahdat uuteen kerran viikossa.
muoviukot eivät täytä sielusi tyhjyyttä
keräilykorteista et lue kohtalosi.
1.6. 2009
Söimme kahvilla vaaleanpunaisia marsipaanivulvia. Populaa pepulla. Orgioissa 16-vuotias Janica oli niin suosittu, että sedät seisoivat jonossa tämän sängyn vieressä. Janican äiti Sari istui nurkassa tuolissa ja tyydytti itseään hieromasauvalla katsellessaan tätä.
2.6. 2009
Vittu imi kyrpäni sisään kuin kostea imukuppi.
4.6. 2009
Hammaslääkärini oli kiinnittänyt operaatiotuolinsa yläpuolelle tv-vastaanottimen niin, että sen kuvaruutu osoitti kohti lattiaa. Toisin sanoen niin, että tuolissa istuva potilas voisi katsoa operaation aikana kuvaruudulla pyörivää videota ja siihen keskittyessään toivottavasti unohtaa hampaan poraamiseen liittyvän kivun ja epämiellyttävän tunteen. Etenkin, kun valikoitujen asiakkaiden ollessa kyseessä hän pyöritti näille pornovideoita. Samalla, kun hammaslääkärin pora tunkeutui suristen hampaankoloon, kuvaruudulla jokin toisenlainen pora tunkeutui aivan toisen tyyppiseen koloon. Kipu ja nautinto sekoittuivat toisiinsa kuin dominasessiossa.
6.6. 2009
Hävylläpä häntä hyväilit. Hävyllä, hävyllä.
8.6. 2009
Orkuttelevat herrat.
11.6. 2009
Tämä maailma on jumalten pisuaari.
12.6. 2009

Oliko se totta vai sydämen harha, tuokin
kylmä valo.
Olinko täällä, vai missä, vai kuollut olinko, vai joku toinen?
Aurinko loisti säleikön lävitse
ja taas näin sen lapsen, säleiden osittamana,
mutta nyt sen varjolla oli hiutaleita, lunta.
- Eeva-Liisa Manner

Tulisin katumaan loppuikäni, että olin ylipäätään tarttunut hallusinaattoriin ja käynnistänyt laitteen. (Itse asiassa se oli hallukka, tulevaisuuden kännykkä, jonka käyttötarkoitus oli antaa ihmisille mahdollisuus viestiä keskenään telepaattisesti. Laite oli saapunut minulle toisesta aikaulottuvuudesta, ja joku oli näpelöinyt sen asetuksia niin, että takuu ei olisi varmasti enää voimassa ja laitetta voisi käyttää tarkoituksiin, joita valmistajalla ei ollut taatusti alun perin mielessä.) Olin hetkessä varmasti vanhentunut vuosia kulkiessani halki aikojen, avaruuksien ja erilaisten todellisuuksien. Kokemus ei ollut pelkästään LSD-trippiin verrattavissa oleva värisinfonia ja psykoanalyyttinen syväluotaus, vaan se todella oli matka minuuteen, ei vain omaani vaan koko ihmiskunnan.
Näin sekunteissa koko evoluution kaaren yksisoluisesta alkueliöstä avaruusmatkoja tekeväksi karvattomaksi apinaksi. Näin sotia ja vallankumouksia; kulttuurien nousun, kukoistuksen ja rappion. Näin syntymän ja kuoleman, sinun ja minun omani sekä jokaisen muun tuntemani ihmisen, ja suru oli repiä minut kappaleiksi sen sijaan, että vain olisin ottanut kaiken annettuna, sillä ellei pysty hyväksymään ihmisen kuolemaa, ei myöskään pysty hyväksymään tämän elämää.
Ymmärrätkö nyt, miksi olen niin hajalla? Koska näin matkallani myös eräänlaisen pahuuden ruumiillistuman, jota kutsun tässä nimellä Noita. Noita oli häijy ja ahne ihmisten hyväksikäyttäjä, jonka tummat silmät olivat kuin kaksi mustaa aukkoa, jotka imivät kaiken valon sisäänsä eivätkä päästäneet mitään enää ulos. Noita repi sieluni riekaleiksi ja istutti minuun sammumattoman vihan: sairauden, josta yhä edelleenkin yritän päästä eroon. Se on äärettömän vaikeaa, sillä joka aamu herätessäni tunnen loputonta vihaa ja raivoa Noitaa kohtaan. Samoin nämä ovat viimeiset tuntemukseni illalla mennessäni nukkumaan.
Noidan perimmäinen ominaisuus on siinä, että hän tuhoaa sen, mikä ihmisessä on hyvää ja kaivaa esiin tämän kaikki alhaisimmat tunteet. Tätä sairautta kannan yhä sisälläni: se on kuin pysyvä ruumiinvamma. Poissa on se ihminen, joka aikaisemmin olin; se joka pystyi näkemään värit kirkkaasti. Noita murhasi lapsen minussa ja jätti sen sijaan katkeran aikuisen, joka uskoi pystyvänsä murhaamaan ja tuhoamaan. Mietin monesti, että jos murhaisin Noidan, helpottaisiko tuskani? Iskisin puukon tämän inhottavaan velttoon vatsaan ja repisin lihan auki tämän visvaisiin keuhkoihin saakka. Helpottaisiko se oloani? Vai jatkaisiko Noita elämäänsä kuoltuaankin - minun korvieni välissä? Vaan minä en ole rikollinen (paitsi ehkä omassa mielessäni) enkä halua mennä vankilaan, sillä olen jo oman mieleni vankilassa.
Aina siitä lähtien, kun palasin matkaltani, olen rukoillut; jotakin, mitä en ole tehnyt koskaan aikaisemmin paitsi lapsena, sillä en koskaan ennen todella uskonut sellaiseen. (Ehkä me olemme palaamassa jollekin henkiselle keskiajalle, sillä en ennen uskonut myöskään noituuteen.) Vasta, kun ihminen jauhetaan tarpeeksi pieniksi palasiksi ja painetaan maanrakoon; vasta kun tämän ylpeys täysin murskataan, hän voi hyväksyä ajatuksen, että hänen elämänsä on ainoastaan korkeamman voiman varassa. Armon, jos sitä sillä nimellä halutaan kutsua. Voitte tuhahdella tälle halveksivasti (niin minäkin ehkä olisi tehnyt joskus), mutta te ette ole käyneet läpi minun kokemuksiani: tämä on vain minun totuuteni. Ja ehkä myös minun ainoa toivoni.
17.6. 2009
Ursula Mursula ja Bertha Barokkipeppu.
18.6. 2009
Kuvitteellisen sensaatiolehden kanteen:
"Kohupaljastus: Hintit ovat homoja!"
"Matti Nykänen kävi vessassa!"
"Johanna Tukiainen vietti normaalin viikonlopun!"
"Poliitikko puhui totta!"
"Koiperhonen tuli ulos kaapista!"
(... pitää kehitellä näitä vielä...)
23.6. 2009
Runkulli runkulli. Transsulta pääsi spermanhajuinen pieru. Nännin nypykät kesähelteessä. Ruuttaritarilta roiskui. Taattua töttöröötä ja silirimpsis. Kuutamolla on hyvä olla. Herra Mäihelin. Kuttaperkkakulli ja bakeliittinänni, voihan muumioitunut mämmi. Kesämäihät sesonkipimppuun. Lemmennuijaa takaluukkuun. Onko maksullisen seksin ehdottaminen feissarille lähtökohtaisesti sen törkeämpää kuin että tämä loukkaa koskemattomuuttani kulkea kadulla kenenkään häiritsemättä? Rogaine on mun cocaine.
26.6. 2009
Kaduilla toinen toistaan upeampaa kesäkissaa, mutta uskaltaako mennä silittämään? (Kysyy mies, jolla on suuri silmä otsassa ja vasta otettu senkka nenästä.)
28.6. 2009
Harri Teikka tervehtii voittamattoman Auringon elämää antavaa ja ylläpitävää voimaa.
Metsät ovat tulvillaan keijujen kuiskuttelua, ja siellä jossain puiden keskellä, ehkä jossain ammoin unohdetussa lehdossa, piileksii kesän salaisuus.
29.6. 2009
Kainalohikeä saa tulla nuolemaan.
_____
Jussi Jurkka nussi nurkassa.
Taivas kaareutuu sulkijalihaksen yllä.
30.6. 2009
Ran tulinen silmä taivaalla kuumentaa planeetan pohjoisen pallonpuoliskon hehkuvaksi pätsiksi: on aika kalevalaisten heerosten Väinämöisen johdolla ryhtyä vastaiskuun egyptiläisiä muinaisjumalia vastaan!
_____
Lapsi oli murskaantunut jäätelöauton eturenkaan alle. Kuullessaan tutun melodian ilmoittavan auton saapumisesta pihaan, vesseli oli innoissaan juossut paikalle -- suoraan auton eteen eikä kuljettajalla ollut mitään mahdollisuutta jarruttaa. Lisäksi äänentoistolaitteistoon oli tullut jokin vika, jolloin jäätelöauto toistuvasti soitti infantiilia melodiaansa, kuljettajan yrittäessä turhaan vaimentaa sitä. Samaan aikaan pelastusmiehistö nosti lapsen jäännöksiä ruumispussiin.
1.7. 2009
Saunatonttujen Vapautusrintama uhkaa maan kaikkia rantamökkisaunoja yllätysiskuilla: saunominen saattaa tänä kesänä keskeytyä yllättäviin istumalihasten tökkimisiin lauteiden alta ja saunavihdoista voi tarttua satiaisia, ilmoittaa Sisäministeriö.
_____
Pumpattavat Barbarat kyllästyivät olemaan pantavana halvalla ja liittyivät maailmanlaajuisesti naisten vapautusliikkeeseen. LDLF:n (Love Doll Liberation Front) Suomen edustaja Lola Nukke tosin vain tyytyi istumaan huuli pyöreänä, kun tv-toimittaja yritti turhaan saada tältä vastausta tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin.
_____
Minotaura: alaston nainen, jolla on lehmän pää, ja joka asuu labyrintissä.
_____
"Tunnen itseni niin tyhjäksi", pumpattava Barbara sanoi, kun siihen oli tullut reikä liian kovassa käytössä: "Olen aivan puhki". Vesihiisi sihisi hississä, kunnes huoltomies tuli ja antoi sille puheterapiaa.
Missä vaiheessa elokuvia hahmot käyvät vessassa, koska tätä ei koskaan näytetä? Onko heillä valurautarakko ja betonitulppa peräsuolessa?
_____
Lapsi saa kerran päivässä itkuraivarin supermarketin kassalla valahtaen samalla veltoksi lattialle kuin tämän pienet jalat eivät enää kantaisi. Lapsi leikkii kuminauhalla, kunnes nauha räpsähtää lapsen sormista suoraan tämän naamaan. Hiljaisuus kestää ratkaisevan sekuntin ajan, joka tuntuu kestävän ikuisuuden; sekuntin jonka aikana lapsi kerää tarpeeksi ilmaa keuhkoihinsa, sitten puhkeaa valtavaan ulvontaan. Lapsi rytmittää taukojen avulla taitavasti ulvontansa: tämä on oikean hengitystekniikan taitamista. Lapsi oppii myös tällä tavoin jo varhaisessa vaiheessa toisten tunteilla manipuloimisen taidon, mikä on tärkeää myöhemmällä iällä.
2.7. 2009
Lentäviä lautasia havaitaan useimmiten heinäkuisin. Jos humanoidi ilmaantuu kesämökillesi, järjestä tälle hyvät tarjoilut ja tutustuta tämä paikalliseen luontoon, flooraan ja faunaan. Muistathan, että meistä jokainen on Maan kulttuurin suurlähettiläs ja planeettamme edustaja, jonka perusteella arvioidaan asemamme intergalaktisessa järjestyksessä.
3.7. 2009
Näköalattomuutta vastaan! Vituttaako? Ahdistaako? Eikö kotonasi/työpaikallasi/kesämökilläsi/lempiräkälässäsi/ulko-/sisävessassasi ole kunnon näköalaa? Onko vastassa pelkkä tiiliseinä? Pyöriikö elämä pelkän pullon/Fanipala-pussin/bongin/ryynien, tv:n ja oman kouran ympärillä? Avarra nyt näköalojasi! Luovu tunnelinäöstä! HaTe julistaa vuoden 2009 Näköalattomuuden Vastaiseksi Vuodeksi!
_____
Koehenkilö A imee koehenkilöltä B sperman 1.2 minuutissa.
5.7. 2009
Ja katso, taivaalta alkoi sataa vaahtokarkkeja, ja PVC:hen sonnustautuneet keijut liihoittelivat luokseni sanoen: "Tule kanssamme yön energiaa sykkivään ytimeen".
6.7. 2009
Valtava kumipäinen pylväs nousi metsän takaa ja värisi oudosti, houkutellen kaikkia lähitienoon naisia vastustamattomalla tapaa luokseen. Pylvästä lähestyessään he humisivat hiljaisella äänellä eriskummallista sanatonta mantraansa.
_____
"Harri otti Missä vietät... IÄISYYTESI??? -kyselyn ja tulokset ovat Astraalitasolle vapaana ja tiedostavana sieluna -- nauti näkemästäsi ja kokemastasi."
"Et ole eläissäsi ollut erityisen uskonnollinen, mutta et ole kieltänytkään kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuuttakaan. Olet saattanut omata mielipiteitä tai vakaumuksia, mutta olet ollut yleisesti ottaen eettinen ihminen, etkä ole ollut taipuvainen fanatismiin. Olet elänyt elämääsi haluamallasi tavalla, vailla äärimmäisiä mielipiteitä suuntaan taikka toiseen. Piipahdat astraalitasolla, näet ja koet monia ihmeitä ja mielikuvia, tapaat tuttuja ja opit uusia asioita. Vietät täällä tarpeelliseksi katsomasi ajan, ja mikäli henkinen kehityksesi on kesken synnyt maanpäälle uudelleen, edellisen elämäsi kokemuksista viisastuneena ja valmiina uusiin haasteisiin ja oppitunteihin. Mikäli olet oppinut kaiken olennaisen elämästä ja elämän illuusioista, vapaudut jälleensynymän kiertokulusta ja jatkat olemassaoloasi tiedostavana korkeampana olentona hienompitaajuuksilla olemassaolon tasoilla, jossa kaikki on mahdollista ja rajoitteita ei ole. Sielun evoluutio jatkuu, mutta vailla kehoa."
Seikkailen siellä sitten omalla astraalimobiilillani, jonka stereoista huudatan astraalibiisejä astraalibassokaapit jytisten ja tiirailen kolmannella silmälläni astraalibeibsejä! Sitten uudestisynnyn Spede Pasasena! Uu peipi peipi, uu peipi peipi.
7.7. 2009
He palvoivat korkeajännitejohtoja. Saapuivat aamuvarhain metsäaukiolle auringon vasta hipoessa puiden latvoja, kuuntelivat ääneti teräsrakenteista nousevaa pelottavaa huminaa. Kuin rivissä seisovat vartiosotilaat, nämä levottomuutta herättävät jättiläismäiset metallista tehdyt miehet kannattelivat vahvoilla käsivarsillaan johtoja, joissa asui sähkön armoton jumala. Palvojat asettivat pylväiden juurelle uhrilahjoja lepyttääkseen metallijättiläisiä ja sähkön jumalaa.
_____
Unissa hänellä oli aina jonkinlainen vaihtoehtoinen menneisyys: perheenjäseniä, joita hän ei tuntenut, ura jota hän ei ollut luonut.
Unessa hän oli sen tajunnut. Oli olemassa kaksi häntä. Molemmat elivät elämäänsä toisistaan tietämättä. Toisella hänellä oli oma työnsä, perheensä ja kohtalonsa. Herätessään hän oli hämmennyksissä saatuaan tarkkailla kaksoisolentonsa (tai millä nimellä toista häntä olisi pitänyt kutsua) elämää, vaikka yksityiskohdat haihtuivatkin nopeasti unen myötä. Jäi vain jonkinlainen epämääräinen muistikuva asiasta sekä levottomuus. Oli kuin hänelle olisi haluttu näyttää välähdyksiä tästä salaisesta elämästä, mutta sitten riistetty tarkempi ymmärrys.
Mikä on merkityksellistä? Mitä ovat muistot? Oliko olemassa sellaisia menneisyydessä tapahtuneita asioita, jotka olivat tärkeitä, mutta jotka hän oli kokonaan unohtanut tai ainakin sulkenut tietoisesta mielestään? Oliko hänellä tukahdutettuja muistoja, sellaisia jotka olisivat olleet liian kipeitä, tuskallisia tai ahdistavia; jotka hänen mielensä omaa terveyttään suojellakseen yksinkertaisesti vain sulki pois tietoisesta tajunnasta? Vai olivatko unohdetut muistikuvat ainoastaan liian triviaaleja, jotta niitä olisi kannattanut pitää päivätajunnassa?
Oliko hänen toisen minänsä muistikuvissa kyse tästä: hänen omista syrjään työnnetyistä muistoistaan? Vai tekikö hänen alitajuntansa uudelleenmiksausta hänen omista kokemuksistaan, toiveistaan ja peloistaan? Antoi ne sitten tämän unikuvan haltuun, jota hän kutsui toiseksi minäkseen? Silti hänestä oli mukava ajatella, että hänen toinen minänsä olisi todellinen; joku jolla olisi yhtymäkohtia hänen elämäänsä ja kokemuksiinsa, mutta joka silti eli aivan omaa elämäänsä. Kuin unimaailmassa elävä kaksoisveli.
9.7. 2009
Harri Teikka palvoo Suurta Lentävää Banaania taivaalla, ja harkitsee nyt rekisteröidyn uskonnon ja Myöhempien Aikojen Pyhien Suuren Lentävän Banaanin Kirkon perustamista. Suuri Lentävä Banaani on ainoa oikea jumala, älä pidä muita jumalia! Rukoile, ja Suuri Lentävä Banaani ilmestyy myös sinulle!
Harri Teikka ei huolehdi pilkkaajista ja pyhänhäpäisijöistä, jotka eivät usko pyhään Suureen Lentävään Banaaniin taivaalla, vaan kutsuu kaikkia tämän seuraajia todistamaan uskonsa puolesta: missä asutkin, nouse tänä iltana klo 23:23 ikkunaan ja anna banaanisi näkyä!
10.7. 2009
Hän hyväili terästä, tunsi sormissaan sen kovuuden ja lujuuden. Kuinka mahtavana ja pystypäisenä tuo rakennelma nousikaan kohti taivasta. Hän puristi teräspalkkia reisiensä välissä ja tunsi kliimaksin lähestyvän. Eiffel-torni oli paras rakastaja, joka hänellä oli koskaan ollut.
OS
12.7. 2009
Perseeni vääntää koko ajan runoa.
Runosuoleni suorastaan pulppuilee.
13.7. 2009
Todellisuus syöksyy sisään ovista ja ikkunoista. Sulkekaa! Sulkekaa!
14.7. 2009
Trippileirillä koettiin ilmestyksiä ehtoollisleipä kielen alla, kunnes huolestuneet vanhemmat puuttuivat asiaan.
"Harri otti ~ Suuri persoonallisuustesti ~ -kyselyn ja tulokset ovat: Kidutat persoonallisuuttasi."
"Persoonallisuutesi kärsii, sillä sitä käytetään todella vähän, vaikka olet ihan sen vieressä! Se voi johtua esimerkiksi huonosta itsetunnosta tai yleisesti jatkuvasta aidosta ja huolestuttavasta vihasta itseä tai ihmiskuntaa kohtaan. Saatat todellakin elää arveluttavaa elämää, joka voi lisätä vihaa ja täten pahentaa tilannettasi. Ei kannata antaa mahdollisen huonon elämäntilanteen pakottaa sinua kiduttamaan Sisäistä Itseäsi - paremminkin sinun pitäisi tällöin nojata siihen. Huono itsetunto ei ole persoonallisuus, vaan se pistää persoonallisuutta kuumalla veitsellä. Näin persoonallisuus voi muuttua, mikä ei koskaan ole hyvä juttu. Se voi joko mennä koko ajan kohti kaikista pahinta tai se voi kovettaa, karaistaa ja lisätä persoonallisuuden kivunsietokykyä. Ensimmäinen vaihtoehto vie ihmistä kohti erilaisia mielenterveysongelmia, toinen tapaus kovettaa ihmisen aivan erilaiseksi, uudeksi ihmiseksi, jonka seurasta ei juuri kukaan voi enää aidosti nauttia. Vähissä määrin tämä ei tee ihmisessä kovin pahaa vahinkoa, mutta se ei siltikään tunnu ihmisestä itsestä mukavalta. Tämä tulos voi myös johtua elämäntilanteestasi tai tämänhetkisestä olotilastasi. (krapula, jurrikka, väsymys?) Tämä testi ei voi valitettavasti antaa tarkempia tuloksia."
17.7. 2009
Tarjoan anusreikäni imettäväksenne sekä muita ruumiinosia.
20. 7. 2009
Lauri-Mauri puraisi kerran ja amalgaamit jäivät kiinni Emaali-Emalian pakaroihin.
_____
Marika ja Janika levittivät Marjatan paksut perseposket levälleen, sitten suihkuttivat spraypullosta valmiskermavaahtoa tämän pillulle ja nuolivat vaahdon pois, samalla hyväillen Marjatan nailoneiden verhoamia jykeviä reisiä. Myöhemmin Marjatta meni makaamaan pöydälle muhkea perseensä kohti kattoa. Marika ja Janika levittivät tämän reidet, kuorruttivat karvapiirakan jälleen kermavaahdolla, ja laittoivat kuorrutuksen päälle kirsikan.
21.7. 2009
Maailmanlaajuinen yleisö seurasi, kuinka kyrpä ja kivekset heiluivat tv-ruudussa, takaapäin kuvattuina. Kyrpä heilui viihdyttävän musiikin tahtiin.
28.7. 2009
Neiti Piirainen tarjosi piirakkaa.
_____
Senso dell'onore.
29.7. 2009
Mistä on pienet filmitähdet tehty?
Botoxista, silikonista, vetyperoksidista, antabuksesta ja metadonista on pienet filmitähdet tehty.
1.8. 2009
http://harriteikka.tumblr.com [K-18]
2.8. 2009
Väännän torttua kuin sokerileipuri spiideissä.
_____
Tuulikilla oli pitkään ollut fantasia. Hänellä olisi yllään pelkkä sadetakki ja korkokengät, takin alla ei rihman kiertämää: hän kävelisi läheisen koulun urheilukentälle, jossa teini-ikäiset pojat pitivät liikuntatuntia. Hän kävelisi kentän laidalle, sitten avaisi tiukkaan napitetun sadetakin apposen auki kuten itsensäpaljastajat tv:n sketseissä ja paljastaisi kaikki sulonsa pojille. He näkisivät hänen keski-ikäisen rehevän vartalonsa, suuret joskin jo hieman roikkuvat rinnat sekä hänen runsaskarvaisen häpynsä, jonka karvakolmion keskellä rako häämöttäisi kosteana. Ehkä hänellä olisi vielä nailonsukat ja sukkanauhaliivit. Hän nauttisi poikien hämmentyneistä ilmeistä ja katseista, näkisi kuinka joillakin alkaisi komeasti pullottaa verkkarihousujen alla.
3.8. 2009
Alushousujen kangas hakeutui aina itsepintaisesti hänen perseposkiensa väliin, mistä hänen piti toistuvasti vetää se takaisin pakaroiden peitoksi.
5.8. 2009
Nännineuvosto kokoontuu. Harri leikki pippelillä ja se alkoi vuotaa. Anja polttaa ganjaa. Lerssi Lörsson -- aina panovalmis!
10.8. 2009
Poika seisoi olohuoneen matolla yllään pelkät valkoiset tennissukat. Tuulikki ja Kaija lipoivat kielillään pojan kiveksiä, ottaen ne välillä kokonaan suuhunsa, suutelivat mahtavasti sojottavan kyrvän vartta. Marjatta tarttui pulleilla käsillään pojan vaaleisiin pakaroihin, veti ne erilleen ja lirputti kielellään pojan anusreikää, jolloin poika laukesi rajusti huutaen, spermasuihkun osuessa melkein kattoon asti.
11.8. 2009
Löysä ruskea paska ruiskahti huoran perseestä (suurromaanin avauslause). "Antakaa minulle spermaruiske, tohtorikulta!" Liselotte huokaisi.
15.8. 2009
Minä olen puhuva lihajaloste
vuoden nuori haihattelija
palkeet täynnä kuumaa ilmaa
takkatulivideo autiossa olohuoneessa
Minä kerään bonuspisteitä
maaseudun hylättyihin valintamyymälöihin
Minä olen suovettä puolillaan olevat kumisaappaat
Minä olen marsu mikroaaltouunissa
Etusetelini eivät ole enää voimassa
Kuka huolehtii minun kanta-asiakaseduistani? Isä Jumalako?
Minä olen yhdyskuntajätettä
minä olen putkiaivojen tuote
minun patenttini on umpeutunut
tai sitä ei ole myönnetty ollenkaan
Saattaen vaihdettava
Minä olen epäekologinen vaihtoehto
minä olen roskaposti, josta saa koneelleen viruksen
minä olen sähkökatkos ydinvoimalassa
minä olen kimakka pieru cocktailkutsuilla
Minä en ole kuuden ällän ylioppilas
minä en ole tohtorikoulun kellokas
minä en ole suomalainen menestystarina
minä en ole huippuosaaja
Minä olen sateessa kellastunut repaleinen pornolehti
minä olen pöpelikköön heitetty käytetty kortsu
minä olen vaimonne kusenpolttamat alushousut
minä olen sotilassairaalan antenniosasto
Minä olen citynarri
minä olen Harri
_____
Tahdosta riippumattomat toiminnot
ruoansulatus ja sen moninaiset mekanismit
sisäeritys
ministerin tahriintunut maine

20.8. 2009
Sinä lihaisa yllätys,
joka suvaitset urputtaa meille saavutuksistasi
Ovidius ja Kafka
Mitä piileekään kitiinikuoresi alla?

_____
"Häpy on arka", Brigitte kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä. Karvaton rako punoitti. Nico otti LSD-peräpuikon sisäänsä. Hän teki sen aina mielellään, kun joutui olemaan orjana.
21.8. 2009
Kiima on energiaa.

Harri Teikan nettipäiväkirja 7

Copyright © 2009 Harri Teikka

[Harri Teikka Resurrection Library]
my time is yours