Haastattelu: Erkki Rautio / pHinnWeb

[in English]

15. maaliskuuta 2002 - Virtalähde alias Jaakko Viitalähde on antanut haastattelun. Miehen ensimmäinen albumi Virka- ja väkivalta ilmestyy pHinnMilk-levymerkillä näinä päivinä.

Tässä haastattelussa Virtalähde, omaperäinen ajattelija jos kuka ja vastarinnan ääni nykyisten electronica-muzak -puuhastelijoiden joukossa, lausuu meille painavat sanansa ja näkemyksensä henkilökohtaisesta noise-filosofiastaan, popmusiikin nykytilasta sekä laulavista misseistä. Eikä hän myöskään tee musiikkiaan sylimikrolla.

- Olet muuttanut Tampereelle Pohjanmaalta?

Näin on. Muuton syyt olivat hyvin perinteiset: pääsin opiskelemaan ääni-ilmaisua Taiteen ja Viestinnän Oppilaitokselle -- tämä siis vuonna 1998. Nyt olen jo kyseisestä puljusta ulos yrittämässä, mutta lakeus ei kyllä kutsu takaisin. Tampere on varsin mainio paikka asua ja elää.

- Miten aloit tehdä musiikkia?

Aivan ensimmäiset kokeiluni lähtivät Commodore 64 -demoscenejutuista, jotka olivat kyllä melko syvältä. Sitten jossain vaiheessa hankin PC:n, myöhemmin äänikortin, ja tällä kokoonpanolla tuli vuosikaudet väännettyä trackeripohjalta musiikkia, lähinnä hardcoren, acidin ja muun, yleensä raskaamman mätön merkeissä.

Yhdessä ystäväni UralTEK:in kanssa alkoi löytyä kiinnostusta syntetisaattoreihin, ja jossain vaiheessa ostin itsekin Rolandin SH-101:n. Ei mennyt kauaakaan kun tajusin, että tietokoneet ovatkin aivan perseestä, ja saatuani rumpukoneen tuhosin yhdessä yössä kovalevyiltä kaikki sampleni ja ääniohjelmani -- sekä myin äänikorttini. Ratkaisut ovat kohdallani aina hyvin äärimmäisiä.

- Kuinka luonnehtisit omaa musiikkityyliäsi?

Veikeätä kyllä, ajattelisin, ettei edustamani ilmaisu ole musiikkia -- vaikka kyseistä sanaa onkin hyvin helppo käyttää. Enemmän ajattelen lopputulosta vain äänenä, jossa on joitain musiikin kaltaisia elementtejä ja rakenteita. Se, että kyse on "vain" äänestä, ei missään nimessä tarkoita, ettei sitä voisi kuunnella, ja että se ei voisi olla mielenkiintoista! Noise, meteli, häirintä... Kaikenlaisia termejä voi käyttää, oikeastaan se on aivan sama. Jos joku haluaa ajatella, että kyse on musiikista, ei se minua isommin häiritse.

Ajattelen usein myös, että tyylini voisi hyvin olla nykyajan popmusiikkia: tämä hektinen aika vaatii yhä nopeampia ja voimakkaampia ärsykkeitä ja tiettyä ehdottomuutta. Esimerkkinä Music Television -- listakamasta mainitaan vaikka se, että naisartisteissa on usein kyse äärimmilleen, ahdistavuuteen asti viedystä seksistä ja esineellistämisestä, miesartisteissa taas räyhäämisestä, väkivallasta ja angstista. Näin kärjistettynä.

Eli toisin sanoen: Virtalähde on pomppuheviä. Aivan kuten Limp Bizkit tai Linkin Park, piponi on vain kaupassa.

- Miksi olet valinnut noise-tyylin?

Suomen Valtiolla on tässä hyvin merkittävä panos, joten en voi missään nimessä väittää, että se ei tukisi alakulttuureja. Olin näet tilapäisestä mielenhäiriöstä johtuen Suomen Puolustusvoimien palveluksessa neljä kuukautta, kunnes paranin. Puolitoista kuukautta tästä kului sairaslomalla katkenneen jalan vuoksi -- onnekas vahinko -- ja tältä ajalta sain ihan mainiot päivärahat kaikkine lisineen.

Ne rahat sijoitin uuteen instrumenttiin: helvetin isoon, modulaariseen Rolandin System-100m -syntetisaattoriin. Oppimalla käyttämään -- ja väärinkäyttämään! -- tätä vehjettä tajusin hiljalleen, että melussa, arvaamattomuudessa, satunnaisuudessa ja todella korkeissa äänissä on sitä jotain.

Ensin mukana oli myös rumpukone ja tyyli oli ehkä hieman perinteisempää -- Pan Sonic ja Mika Vainion sooloilut kuuluivat selvästi vaikutteissa -- mutta tietty meluisuus oli aina mukana.

Rumpukone hajosi, enkä uutta tullut hankkineeksi, mikä oli taas onnekas sattuma, sillä tasatahtinen rytmi oli vain hillinnyt sitä, mikä oli jo nostamassa päätään.

Lopullinen niitti oli tavallaan epäonnistunut keikka Club Telexissä toukokuussa -99, jolloin kaikki meni aivan päin helvettiä ja laitteet hajosivat -- mutta melu oli mahtava ja yleisöltä tuli vihamielistä palautetta. Ensipettymyksen jälkeen tajusin, että tässä on lopullinen juttuni ja että täällä on se lokero, jossa on tilaa tehdä mitä huvittaa.

- Mitä pidät siitä, että sinua verrataan Merzbow'n tyyppisiin artisteihin?

Jaa-a. Merzbow-vertailu on helppoa, ja ihan ymmärrettävää. Noise-lokero on vaan aika helvetin laaja, ja on tietysti helppo vaikkapa sanoa, että kaikki noise-artistit juontavat juurensa Merzbowista. En tiedä, ajatteleeko kukaan näin, mutta pitäisin sitä mahdollisena.

Itse asiassa en ollut kuullut Merzbowia ehkä ennen talvea -99, ja ensireaktioni oli pettymys: luulin tehneeni jotain uutta ja erikoista, mutta tajusin, että tämäkin oli jo keksitty Japanissa. Nykyään kuitenkin pitäisin omaa tyyliäni melko erilaisena Merzbowista, vaikka herralla onkin sittemmin ollut Virtalähteeseenkin vaikutuksensa, lähinnä yleissoundin ja massan osalta -- ei niinkään yksittäisten soundien tai rakenteiden.

- Merzbow on sanonut, että hänen musiikkiaan pidetään metelinä, mutta jos metelillä tarkoitetaan sietämätöntä ääntä, silloin popmusiikki on hänelle meteliä. Miten kommentoisit tätä?

Tämä on ihan asiallinen lausunto, ja viittaa tavallaan omaankin määritelmääni tyylistäni. Itselleni ei popmusiikki ole sinällään meteliä: onhan suuri osa siitä aivan uskomatonta paskaa -- mutta toisaalta muutama miljoona ihmistä ei voi olla väärässä.

Musiikilla on ihmisille vain niin erilaisia merkityksiä -- Jussi Jaakonahon (Jonna Tervomaan tuottaja) ajatus oli, että joillekin musiikki merkitsee vain sitä, että on mukavaa kuunnella radiosta jotain iloista rallatusta samalla, kun tiskaa astioita.

Kaikelle on paikkansa, sanoisin, eikä jokaisen ihmisen tarvitse olla vakava musiikin harrastaja -- saati sitten ketään ei voi mielestäni tuomita siitä, että he eivät aktiivisesti etsi vaihtoehtoista musiikkia kuultavakseen. Nämä ovat niin helvetin subjektiivisia asioita, joista on melko turha kinata.

- Millaisella laitteistolla teet musiikkiasi?

Tuo järjestelmä on elänyt ja muuttunut, kaikenlaista on tullut hankittua, mutta sittemmin myyty pois. Tällä hetkellä, jo pitkään palvellut laitteistoni rakentuu aiemmin mainitusta Rolandin System-100m -syntetisaattorista, vanhasta, isosta ja rumasta 16/4/2-mikseristä, jonka merkkiä en edes muista (ja jossa käytetään hirveitä TL072-operointivahvistimia), Bossin kaiusta, Drawmerin kompressorista ja Yamahan C-kasettidekistä, jossa on myös kaiku.

Lisäksi käytän mitä milloin mieleen tulee: Virka- ja Väkivalta -albumin biisissä 'Raudan Pakotus' mikitin entisen asuntoni parvekkeella olevan hajonneen pesukoneen sisältä päin ja nauhoitin session, jossa potkin ja hakkasin sitä sekä heittelin rautaromua rumpuun sisään. Tämä nauha toimi sitten biisin pohjana.

Muutenkin olen tykästynyt rautaromuun ja kaikenlaiseen akustiseen väärinkäyttöön -- minulla on joitakin huonoja mikrofoneja, joita saa markalla kirpputoreilta. Mutta siihen oikeaan Virtalähde-soundiin pääsee vasta kahden lähestymistavan kautta: elektroninen kierto ja digitaalisärö!

- Onko sinulla esikuvia tai vaikuttajia?

Itse asiassa ei. Äänittäjänä itseeni vaikuttavat ehkä eniten kaikenlaiset yleiset soundit -- oli se sitten levyltä tai kadulta -- ja täten esikuvikseni voidaan kai määritellä kaikki kuulemani.

- Enta mistä nykyisistä artisteista pidät eniten?

Olen melkoisen laiska, enkä kuluta musiikkia paljoakaan -- enkä myöskään etsi sitä aktiivisesti. Levyjä ostan hyvin harvoin, ja tällaisen tyylin edustajaksi olen kai aika epätavallinen. Pidän mistä milloinkin, ja yhä useammin myös joistain Suomirock-nimistä, kuten esimerkiksi CMX:stä tai Maija Vilkkumaasta.

Uutta elektronista musiikkia en seuraa ollenkaan, olen melkoisen jämähtänyt 90-luvun alun technoon ja acidiin. On paljon uusia ja vanhoja artisteja, joiden levyjä tahtoisin ostaa, mutta rahapulassani en pysty -- ja itsepoltetuista en pidä. Kaiken lisäksi kunnioitan suomalaisia artisteja -- heidän musiikkiaan en kopioi missään tapauksessa.

- Miten live-esiintymisesi ovat sujuneet? Yleisön reaktiot ovat ilmeisesti olleet kiinnostavia...

No joo! Keikoilla käyn hyvin, hyvin harvoin, ja silloinkin lähden oikeastaan vain pitämään omaa kivaa, enkä niinkään yleisöä miellyttämään. Pyrin aina tyhjentämään salin, mutta valitettavasti osa kuulijoista on hyvin sitkeää sorttia. Harvoin kukaan tulee silti rumasti sanomaan, se on harmi.

Hiljalleen olen myöskin tajunnut, ettei kannata miettiä etukäteen, mitä soittaa, sillä se on oikeastaan aivan se ja sama. Soitin mitä hyvänsä, osa yleisöstä poistuu ja sitkeimmät taidehörhelöt tulevat taputtelemaan olalle. Käytännössä keikat menevät nykyään niin, että valmistelen vain etukäteen joitain ääniä, joista on helppo lähteä viemään juttua eteenpäin.

- Onko tarkoituksesi provosoida ihmisiä musiikillasi?

Keikoilla kyllä, levyllä ei niinkään, sillä levyn voi valitettavasti pysäyttää. Keikalla taas yritän saada, kuten jo totesin, ainakin salin tyhjentymään, mutta vihamieliset kommentit ovat aina tervetulleita, ja päällekin saa käydä jos uskaltaa.

- No, itse taas olen huomannut keikoillasi, että musiikillasi on minuun paradoksaalisesti rauhoittava vaikutus. Eli se ajaa samaa asiaa minulle kuin joillekin muille niin sanottu ambient- tai chillout-musiikki. Aluksi se tuntuu totaalisen musertavalta ja pelottavalta, mutta siihen tottuu vähitellen. Kun jaksaa kuunnella keikan loppuun eikä karkaa baariin, jälkeenpäin on kummallisen puhdistunut ja euforinen olo, sekä henkisesti että ruumiillisesti. Miten selität tämän?

Samaa olen kuullut muiltakin ihmisiltä. Luulen, että kyse on osaltaan jonkinlaisesta alistumisesta ja irti päästämisestä: siitä, että ottaa kaiken vain vastaan sellaisena kuin se on. Meteli, jonka erääksi ehdottomaksi ominaisuudeksi määrittelen jatkuvan muuttuvuuden ja ennalta-arvaamattomuuden, ei anna ajatuksille kerrassaan minkäänlaista sijaa, eikä se ehkä johdattele ajatuksia jonnekin samaan tapaan kuin varsinaiseen rentoutumiseen tarkoitettu musiikki. Sanoisin, että kyse on alistumisesta.

- Tämän hetken/kaikkien aikojen topten-listasi?

Ihan musiikillinen sellainen? No, jotain tällaista... Jotain jäänee poiskin.

1. Kaikki vanhat technonauhat, jotka omistan ystäväni UralTEK:in kanssa
2. Brad Fiedel - The Terminator Soundtrack
3. Model 500 - Ocean to Ocean
4. Robert Owens - Living in a Land
5. Euromasters - Alles Naar De Kloote
6. Black Sabbath - NIB
7. Klaus Schultze - Voices of Syn
8. Aphex Twin - Selected Ambient Works 85-92
9. CMX - Nainen Tanssii Tangoa
10. Mescalinium United - Mescalinium United

- Onko Virtalähde poliittinen tai tiedostava artisti?

Vitut. Politiikalla ei loppujen lopuksi pääse pitkälle, ja maailmankuvani onkin sellainen, että täällä on jokaisen keksittävä se oma juttunsa ja tapansa elää, eikä siihen prosessiin ole kenelläkään sanomista. Itse olen luullakseni jo elämänfilosofiani rakentanut, ja siihen kuuluu jotain vasemmistolaisuuteen viittavaa -- ehkä.

Loppujen lopuksi olen vain autonominen tuotantoyksikkö, joka ajattelee ja on siis olemassa. Kenellekään en tahdo saarnata mitään, ja imagoni on puhdasta tuotteistusta.

- Viestisi vegaaneille?

Eipä kasvissyönnissä mitään vikaa ole. Itse olen sitä mieltä, että liha on hyvää, mutta kasviksia pitää ehdottomasti ihmisen syömän. Lihaa ei loppujen lopuksi paljoa tarvitse. Syökää hyvät ihmiset terveellisesti ja liikkukaa, perkele!

- Mikä olisi unelmapaikkasi heittää live-setti?

Kerran sain ajatuksen soittaa liikenneympyrässä, joskus taas olisi hauska mennä tekemään katusoittokeikka jonnekin. Tuon saatan vielä tehdäkin. Joku iso konserttisali olisi hauska, jos sinne saisi vielä tulemaan puku- ja turkisihmisiä, jotka voisi ajaa pois.

- Mitä tulevaisuudensuunnitelmiisi kuuluu?

Virtalähteen täydellinen tuotteistaminen, yrityksen perustaminen eräälle musiikkituotannon alalle, puutalon osto, korjaus ja sinne muutto jostain tarpeeksi läheltä kaupunkia mutta ei liian korvesta, sekä jos Suuri Kurpitsa vain suo, erään tärkeän ihmissuhteen jatkaminen hamaan tulevaisuuteen.

Mä olen keskiluokkaisen paskan omituinen vääristymä: en aio hankkia kaljamahaa, mutta talon pihaan tulee lipputanko ja sinne merirosvolippu.

- Miten kommentoisit Suomen nykyistä musiikkiskeneä?

Noh, yleisesti ottaen laulu- ja soitinharrastus on maassamme vireää, mutta elektronisen musiikin tekijät vääntävät mielestäni paljon paskaa. Ostetaan laitteet, palvotaan niitä ja sitten nauhoitetaan jotain kammottavaa jolkotusta. MP3-pakkaus oli nerokas keksintö, sillä sillä saadaan paska tiiviimpään tilaan.

Paljon on toki hyvääkin, sellaista jota en itse kuuntelisi, mutta joka on kuitenkin toimivaa ja innovatiivistakin. Valitettavasti järkyttäminen ja muu tämänkaltainen toiminta on nykyään vaikeaa: Yksi Virtalähde ei ikinä tule pärjäämään laulaville misseille.

Musiikin teko ihan iloinen harrastus, mutta monien artistien -- nimenomaan elektronisen musiikin piiristä -- pitäisi miettiä omaa juttuaan. Kaikkein uskomattominta on laitepalvonta, jota en ymmärrä ollenkaan. Keksikää, kehittäkää, kehittykää.

- Onko sinulla näkemystä, mihin suuntaan elektroninen musiikki ja musiikkiskene yleensä tulevat kehittymään?

Se vähä, jota olen seurannut, osoittaa melko selvästi, että musiikkigenret sulautuvat toisiinsa, mikä on tietysti hyväkin asia -- kuten myös entistä ennakkoluulottomampi koneiden ja perinteisempien soittimien hyväksikäyttö, molempiin suuntiin. Tarjonta alkaa olla vain todella laajaa ja tekijöitä paljon, joista suuri osa ei todellakaan muuta kuin imitoi.

Tässä nykyisessä teknohelvettiajassa olen havainnut myös tietyn tunteettomuuden piirteen, musiikki alkaa osaltaan olla tyylissään niin äärimmilleen vietyä, ettei siitä pysty irroittamaan mitään oikeita tunteita -- tai jotain sinne päin. Tällä tarkoitan suurta osaa pop-musiikkia, mikä alkaa olla tekotunteellista ja kliinistä -- ja on aivan yhtä kotonaan trendidiscon tanssilattialla kuin taustamusiikkina psykopaatille, jonka sitoo itsensä tuoliin ja sahaa jalkaansa irti samaan aikaan kun masturboi.

- Suosikkikysymyksesi, jota haastatteluissa ei koskaan kysytä?

Mihin asioihin uskot pystyväsi vaikuttamaan missivuotesi aikana?

Virtalähde photographs by Päivi Hotokka

Copyright © (for the text) pHinnWeb 2002.