KEMIALLISET YSTÄVÄTHaastattelu: Erkki Rautio / pHinnWeb
10. joulukuuta 2001 - Tarkkaavaiset pHinnWebin lukijat lienevät huomanneet, että sivusto ei keskity ainoastaan teknoon ja elektroniseen musiikkiin, vaan kaikenlainen avantgardistinen ja poikkitaiteileva kokeilu on myös olennainen osa aihepiiriä.
Niinpä viime vuosina suurimpia kotimaisia äänielämyksiä on tarjoillut Jan Anderzenin (joka ulkonäöltään -- muttei musiikiltaan -- muistuttaa hieman jenkkiläistä pop-trubaduuri Beckiä) apujoukkoineen luotsaama Kemialliset Ystävät Tampereelta, jonka musiikki on eriskummallinen sekoitus akustiselta pohjalta tehtyä lo-fi -kolinaa, folkia ja psykedeliaa, ääniä kellarista tai suoraan tuonpuoleisesta -- ehkä jonkinlainen musiikillinen vastine tsekkiläisen kaimansa Jan Svankmajerin rosoisen surrealistisille animaatiofilmeille.
Tätä nykyä Jan Anderzen opiskelee musiikin tekemisen ohella kuvataiteita Tampereella, on mukana postrockille, folkille ja psykedelialle omistetun Mental Alaska -klubin toiminnassa, pyörittää maineikkaassa The Wire -lehdessäkin noteerattua Vauva-levymerkkiä sekä toimittaa omaa Hindupyöräilijä-pienlehteään.
- Miten aloit tehdä musiikkia?
Aloin tehdä musiikkia kuutisen vuotta sitten, samaan aikaan kun Kemialliset Ystävät perustettiin. Olin silloin lukiossa ja innokas kokeilemaan kaikkia mahdollisia ilmaisukanavia: pysähtynyttä ja liikkuvaa kuvaa, ääntä ja jopa teatteria. Olin jonkin aikaa kuunnellut punkkia ja myös joitain kummallisempia bändejä (tyyliin Bad Vugum) ja oppinut, että "soittotaito" voidaan ymmärtää monilla tavoin. Muutamaa lapsena kärsittyä sähköurkutuntia lukuunottamatta otin kitaran käteen varsin viattomin miettein.- Kuinka luonnehtisit tai kuvailisit omaa musiikkityyliäsi?
Yritän pitää KY:n liikkeessä, joskin tuntuu myös siltä että tietyt asiat toistuvat yhä uudelleen. Nämä ovat ilmeisesti jollain tapaa tärkeitä ja tekevät musiikista Kemialliset Ystävien kuuloista. Trendikkyys ei ole koskaan ollut ylimpien pyrkimystemme joukossa. Toivoisin, että onnistuneimmillaan KY kuiskuttelee pienen salaisuuden maailmankaikkeuden olemuksesta.- Onko sinulla esikuvia tai vaikuttajia?
Kemiallisten Ystävien musiikkia on usein luonnehdittu omaperäiseksi, joskin musiikilliset vaikutteet ohjailevat tekemistäni toisinaan hyvinkin vahvasti. Musiikin kuunteluani seuranneet ihmiset luultavasti huomaavat esikuvien haamut helpommin. Uusimmissa kappaleissa minua ovat innoittaneet mm. Third Ear Band, Moondog ja monenmoinen psykedeelinen folk.- Enta mistä nykyisistä artisteista pidät eniten?
Muutaman nimetäkseni: The Tower Recordings, Charalambides, Stone Breath, Six Organs of Admittance, In Gowan Ring, Joshua ja Fursaxa.- Kuinka olet saanut levytyssopimuksesi?
Alussa sattumanvaraisesti lähetettyjen demojen perusteella, mutta onnekseni nykyisin kiinnostuneet ottavat minuun yhteyttä.- Millaista palautetta olet saanut maailmalta?
Palautetta olen saanut enimmäkseen tuttavilta, joille olen itse halunnut lähettää levyn. Tämä palaute on ollut poikkeuksetta innostavaa. Erityisen hienolta tuntuivat "Pienen Palatsin" saamat kehut parissa ulkomaalaisessa alan lehdessä. Byron Coleyn arvostelu The Wire -lehteen lienee ilahduttavin kaikista.- Kerro jotain live-esiintymisistäsi.
Kemialliset Ystävät ei ole missään vaiheessa ollut innokas live-bändi ja useasti olenkin kieltäytynyt tarjouksista. Minulla ei ole tarvetta järkyttää ihmisiä ja mieluiten esiinnyn yleisölle, jonka arvelen suhtautuvan musiikkiini avoimin mielin. Viime aikaiset kappaleet ovat olleet luonteeltaan pitkälti studiotuotoksia ja ainoa tapa esittää niitä on soittaa julkaisematonta materiaalia levyltä. Kesällä valmistelin dia-shown, jota olen muutamaan otteeseen pyöritellyt musiikin lomassa ja yleisö on suurilta osin vaikuttanut tyytyväiseltä. Saamme varmasti kiittää konemusiikkia siitä, että myös tällainenkin "live" koetaan nykyään hyväksyttäväksi.- Tämän hetken/kaikkien aikojen top ten-listasi?
Tätä kirjoittaessani mieleen tulevat ensimmäisenä nämä:Vashti Bunyan: Just Another Diamond Day
Alice Coltrane: Journey in Satchidananda
Nick Drake: Five Leaves Left
Faust: Faust Tapes
Pearls Before Swine: Balaklava
Pekka Streng: Kesämaa
Tyrannosaurus Rex: Unicorn
Velvet Underground & Nico: s/t
Robert Wyatt: Rock Bottom
Neil Young: After the Gold Rush
- Miten kuvataiteen opintosi luontuvat yhteen musiikinteon kanssa?
Tällä hetkellä kuvan ja musiikin tekeminen elävät siistissä sovussa ja tukevat toinen toisiaan. Projekteja riittää kummallakin saralla melkein liiaksi asti. Kuvataiteilijaksi opiskelemisessa en tosin näe juurikaan järkeä.- Olet tehnyt myös Hindupyöräilijä-pienlehteä. Kerro siitä jotain.
Hindupyöräilijä aloitettiin Mikko Kuoringin kanssa joitain vuosia sitten. Tarkoituksena oli ottaa selvää tyypeistä, joista ei muuten mitään tiennyt. Aina kun kuultiin jotain kiinnostavaa uutta suomalaista bändiä, niin haastattelu laitettiin heti vireille. Aika perinteistä fanzine-toimintaa, mutta aavistuksen poikkeuksellisilla aihevalinnoilla ja painotuksilla. Ei mitenkään hirveän valoisalta näytä HP:n tulevaisuus. Uusin numero on ollut täysin valmiina jo todella pitkään, mutta osittain tuntemattomista syistä ei ole vieläkään päätynyt ihmisille. Olkaa niin ystävällisiä ja hakekaa joku se meiltä monistettavaksi.- Miten kommentoisit tämän hetken paikallista musiikkiskeneä?
Mental Alaska -klubi on aiheuttanut itselleni ja monille muille runsaasti riemua ja toivottavasti tekee niin jatkossakin. Enpä tiedä skeneistä, kovin tuntuu pirstaleiselta. On ollut ilahduttavaa huomata, kuinka isoissa musiikkilehdissä on silloin tällöin innostuttu jutuista, joita itsekin pidän merkittävinä.- Onko sinulla näkemystä, mihin suuntaan musiikkiskene yleensä tulee kehittymään?
Ei. Henkilökohtaisesti toivoisin, että kiinnostus akustista musiikkia kohtaan kasvaisi.- Omat tulevaisuudensuunnitelmasi?
Olen iloinen, että saan suhteellisen helposti kaiken haluamani musiikin julkaistuksi. Toivottavasti näin on tulevaisuudessakin. Kemiallisten Ystävien musiikillista kehitystä on hankala ennustaa: olen yllättänyt itseni monesti. Uskon, että Matin kanssa rakennamme Vauvasta todella hienon ja ainutlaatuisen levy-yhtiön.- Suosikkikysymyksesi, jota haastatteluissa ei koskaan kysytä?
Energia loppui tähän.
Näyte Jan Anderzenin kuvataiteesta
Hindupyöräilijän kansitaidetta, josta vastaa Sampen / Unidentified Sound Objects
